Joukkoihminen vailla väkeä

Satunnaiselta ohikulkijalta jää herkästi huomiotta Vaasan hyvin hoidettu työväenmuseo Palosaarella. Kävin museossa katsomassa, josko historiasta voisi ymmärtää jotakin nykyvasemmiston ahdingosta.

Vasemmiston kannatuksen kehitys 2000-luvulla lähentelee romahdusta myös Vaasassa, jossa kannatusta takavuosina riitti.

Kuukauden takaisissa eduskuntavaaleissa SDP ja vasemmistoliitto saivat yhteensä 20,8 prosenttia äänistä, kun vuonna 2003 niiden yhteinen äänipotti oli 38,1 prosenttia.

Vaasan vaalipiirissä käyrä osoittaa rajusti etelään: 2003 vaaleissa yhteiskannatus oli 20,2 prosenttia ja 2015 vain 14,7 prosenttia.

Vasemmiston kannattajalla ei ole helppoa.

Työväenmuseon moottori, Vaasan työväen kulttuuriyhdistyksen puheenjohtaja Tarja-Maija Sparf viisaa kirjahyllyjen päälle.

Yllä ovat 1930-luvulla jemmatut poliittiset kirjaset, jotka olivat lapualaisvuosina tulenarkaa aineistoa, sananmukaisestikin. Työväenliikkeen naiset siirsivät teokset piiloon Palosaaren työväenyhdistyksestä Taistosta, kun Lapuan liike kiivaili 1930-luvun alussa.

Palosaarelle on säilötty sekä SDP:n että vasemmistolaisemman vaihtoehdon aineistoa.

Vaasa-lehden valokuvaajan Raimo Heinosen mustavalkoiset otokset kertovat työstä ja työn tekijöistä. Työ oli 1960–70-lukujen Suomessa pitkälti ruumiillista raadantaa.

Tehdassalissa oli työpiste jokaiselle ompelijalle. Salit olivat täynnä. Tehdastyötä katosi jo 1980-luvulla. Kaupungista hävisivät vaatteita tehnyt Tiklas, kenkätehdas TopMan, Bockin panimo, sokeritehdas ja monia muita. Massatuotanto ei elätä enää Suomessa, vaan työn ja tekijän täytyy erikoistua.

Museossa löytyy kuva ”Joukkoihminen”-näytelmästä, jonka esittämisestä seurasi 1930-luvulta sapiskaa lapualaisilta ja viranomaisilta. Näyttelijät vastasivat osallistumisestaan Vaasan Raastuvanoikeudessa.

Ajatus joukkoihmisestä on vasemmistolainen ideaali, josta liike ei ole päässyt irti. Joukkojen sijasta nykyihminen kaipaa vapautta.

Laitavasemmiston perintö on kirjava. Perjantaina 90 vuotta täyttävä Ele Alenius oli suomalaisista puoluejohtajista ainoa, joka vastusti Tshekkoslovakian miehitystä 1968.

Keskiviikkona 70 vuotta täyttävä Kristiina Halkola puolestaan antautui estoitta neuvostodiktatuurin vietäväksi. Hän näytteli, hurmasi, lauloi ja johti lyhytaikaista Demokraattinen vaihtoehto -puoluetta 80-luvulla.

Vasemmistolainen vaihtoehto oli Vaasassa suositumpi vuoteen 1966 asti, jolloin SDP sai suuren vaalivoiton ja siitä tuli vasemmiston suurin puolue myös Vaasassa. Vasemmiston kokonaispotti Vaasassa oli 56,3 prosenttia äänistä. Työväenpuolueet saivat ensimmäisen ja ainoan kerran enemmistön eduskuntaan.

Vuonna 2015 etenkin SDP:n ote näyttää kirpoavan. Kannatus keikkuu 15 prosentissa. SDP:n naiset ja miehet riitelevät keskenään.

Museon seinällä roikkuu kuva Suomen toisesta eduskunnasta vuodelta 1908. Kansanedustajakaarti on miesvoittoista, harvat naiset ovat lähinnä sosialidemokraatteja.

Ääniharava Jutta Urpilainen näkee lasikattojen nyt palanneen. Ay-demarit houkuttelisivat mieluusti miehisiä perussuomalaisia takaisin. Vasemmistoa kalvaa kysymys työn murroksesta ja sukupuolesta. Sen täytyy selvittää välinsä ja keksiä itsensä uudelleen – tai kuihtua. Ehkä lopulta jopa yhdistyä.

TONI VILJANMAA

toni.viljanmaa@i-mediat.fi

Twitter: @TSViljanmaa

Kommentoi