Jokainen uskoo tavallaan

Televisiodokumentti näytti miten uskonlahkon johtaja paransi ihmisiä. Sairaat kaatuvat hänen kosketuksestaan; toivuttuaan he kertoivat, että vaivat ovat poissa. Hyvä niin.


Lahkonjohtaja esikuntineen antoi myös näytteen kielillä puhumisen armolahjasta. Epäuskoinen kuuli vain miesten kimppapörinää, jossa ei ollut päätä eikä häntää.

Uskontoon liittyvät asiat ovat henkilökohtaisia, monelle arkaluontoisia. Usko ei ole tietoa; se on uskoa. Niinpä jokaisen ihmisen on valittava mihin uskoo ja keitä uskoo. Fanaatikko ei tätä hyväksy, vaan tuomitsee toisin uskovat helvetin tuleen.

Uskonnolliset yhteisöt ovat tarjonneet jäsenilleen paljon hyvää: turvallisuutta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja iloa omasta pelastumisesta. Joskus raskautetut ihmispolot joutuvat kuitenkin hyväksikäytön uhreiksi. Muuan "pyhällä hengellä täytettyjen" yhteisön päämies osti mielisairaalta uskonveljeltään asunnon puoli-ilmaiseksi, se kun oli Jumalan tahto. Maallinen oikeus ei tätä ymmärtänyt, vaan antoi saarnamiehelle vankeustuomion.

Uskonyhteisöstään paenneet luopiot ovat kertoneet mediassa outoja asioita. Muuan lahkojohtaja oli alkanut toistella, että Herra on luvannut seurakunnalle pianon ja nyt vain odotettiin koska piano ilmestyy kokoussaliin. Kun odotus pitkittyi, mies mainitsi nimeltä kovasydämisen sisaren, jolla tiettävästi oli piano kotonaan. "Milloin sisar aikoo toteuttaa Herran tahdon?" kovisteli mies. "Ei kai Herra vaadi vuokrapianoani", sisar ihmetteli.

Yksi uskoon käännytettävä mies lupasi, että liittyy lahkoon, jos Herra antaa merkin olemassaolostaan, esimerkiksi Ladan talvirenkaat. Juttua muistelevat luopiot kertoivat raahanneensa renkaat miehen oven eteen.

Jokainen voi valita oman Jeesuksensa. Joillekin Jeesus on ensisijaisesti majesteetti, kirkkojen kattoholvien upeissa maalauksissa armoa jakava Jumalan poika, kaukana meistä, kaukana ihmisten maailmasta.

Mutta on toinenkin Jeesus, taisteleva vihainen profeetta, joka hyökkäsi rajusti ulkokultaisia vastaan, heitä, jotka kieriskelivät hyveellisyydessään ja pitivät valtavia rikkauksiaan merkkinä omasta erinomaisuudestaan. Vihainen Jeesus ajoi rahanvaihtajat ulos temppelistä.

Monelle kärsivälle ja nujerretulle Jeesus on lempeä auttaja. Hänen turviinsa voi jättäytyä rukouksessa, hän antaa uskoa siihen, että ahdistunut ja häpeävä syntinen on tärkeä ja arvokas ihminen. Juuri tämän Jeesuksen seuraajia ovat olleet lukemattomat kristillistä uskoa tunnustavat, jotka ovat kantaneet turvaan hylättyjä, ruokkineet ja vaatettaneet köyhiä, lohduttaneet surevia ja halveksittuja. Nämä Jeesuksen seuraajat eivät ylvästele omalla uskollaan eivätkä toitota muille tuomion pasuunaansa. He eivät kehuskele hyvillä teoillaan.

Monet ikätoverini Vaasan Kotirannalta muistavat varmasti "Kiltti-tädin" pyhäkoulun. Täti sai meiltä ipanoilta tuon nimen, jota parempaa tuskin kukaan voi lapsilta saada. Kiltti-täti kertoi lempeästi ihanista enkeleistä, jotka huolehtivat jokaisesta lapsesta, vievät meitä maan korvessa kädestä taluttaen kohti taivaan paratiisia, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä eikä kärsiä puutetta.

Kaukaiset lapsuusmuistot itkettävät, ne nostavat alitajunnasta vahvoja tunteita ja muistoja. Luulen, että Kiltti-täti oli itsekin enkeli, harmaatukkaisen mummon valepuvussa.


Kari Uusikylä / Kirjoittaja on kasvatustieteen emeritusprofessori