Interviisuissa meni paremmin

Eurovision laulukilpailussa Yleisradio on voittanut kerran. Sama määrä voittoja tuli Intervision laulukilpailusta, jonka Mario Rung valloitti vuonna 1980 laululla Hyvästi yö. Voitto on sikäli merkityksellinen, että tuon jälkeen Sopotin laulukilpailuja ei sen koommin interviisu-nimellä järjestetty. Marion jäi voittajien listaan Neuvostoliiton Alla Pugatsovan, Tsekkoslovakian Helena Vondrackovan ja Mietaallakin 1970-luvulla vierailleen Czeslaw Niemenin kanssa.

Australialainen dokumentti Euroviisujen salattu historia kävi puhuttamassa mittavan todistajakaartin myötä myös Marion Rungia, viisuvoittaja Lordin naamarin takaa löytyvää Tomi Putaansuuta ja Timo Kojoa, joka edelleen sanoi kantavansa traumaa Nuku pommiin -esityksen nollasta pisteestä.

Kojo on suomalaisten euroneurootikkojen sijaiskärsijä. Me luulemme, että muut nauravat meille, kun Yleisradiolle ei heru pisteen pistettä. Montako häntäpäähän jumittunutta viisumaata esimerkiksi viimeiseltä kymmeneltä vuodelta muistamme? Emme montakaan. Montako kymmenenneksi tullutta? Tuskin ainuttakaan.

Suomen ensimmäinen viisukarsinta eli Uuden Musiikin Kilpailun semifinaali ei yllätyksissä rypenyt. Vaikka luvattiin uutta ja erityistä, artistihaastattelut ja muut kuviot polkivat sitä yhtä ja samaa tolaa kuin ennenkin. Tunnelma pelipaikalla vaikutti olevan korkealla, ja ennakkoon veikkaillut menivät jatkoon.

Juontajapari esiintyi mielevästi, mutta sehän kuuluu formaattiin. Pistemääriä ei ainakaan suorassa lähetyksessä kerrottu. Se lisää spekulaatiota salaliittoteorioista. Ainakin äänestäjät haluavat tietää, minkä verran heidän eurolla tuuppaamansa kiljukaula keräsi puheluita ja tekstareita.

Interviisuissa äänestettiin sammuttelemalla valoja. Kaupungin sähkölaitos keräsi kunkin kappaleen kohdalle rekisteröidyt kulutusvaihtelutiedot ja toimitti ne televisiolähetykseen. Onko nykyinen kännykkä-äänestys sen luotettavampi?

Myöhään lauantai-iltana veri lensi ja kauloja ynnä puoli metriä alempia elimiä katkottiin sekä Nelosella että Kuutosella. Dead Snow ja Hostel Part II vaikuttivat tavaralta, jota ei normaaleissa sielun voimissa oleva suurin surminkaan katso. Mutta kaipa rituaalimurhaajillekin löytyy ymmärtäjiä. Tulee mieleen takavuosilta yksi nuoripari, joka vuokrasi lauantai-illaksi kymmenen videoelokuvaa. Kun ihmettelin, miten he ehtivät kaikki katsoa, pariskunta kertoi, että he katsovat vain ”parhaat kohdat”.

Sympaattisempaa ohjelmaa ja vain sormenpäänäyttein vuodatettua verta esitti Kandit. Tulevien lääkärien kesätyöpaikoista kertonut tosi-tv olisi maistunut vielä suunmukaisemmalta, jos jokaisesta kohtauksesta ei olisi rusakon lailla loikattu heti toiseen.

KOLUMNI

R.S.ALA-KARVIA

Kirjoittaja on kolumnisti.

Kommentoi