Himanen ja ”hyvät” veljet

Olen kirjoittanut Pekka Himasesta useita kriittisiä kolumneja, mutta jättänyt ne useimmiten julkaisematta.

Himanen on entinen lapsiälykkö, joka nostettiin oikoteitä menestykseen. Se ei ole terveellistä.

Jos akateemisista vaatimuksista pidetään kiinni, kukaan ei valmistu vuodessa maisteriksi eikä parikymppisenä tohtoriksi.

En ole viitsinyt kysyä julkisesti miksi Himanen on ollut olevinaan englantilaisen huippuyliopiston professori, vaikka hän ei sellainen ollut.

Jonkun yliopiston professori hän voi ehkä ollakin, koska uudessa, pääministerin sanoin ”fantastisessa yliopistossamme” vaikutusvaltaisimmat johtajat voivat kutsua professoriksi melkein kenet tahansa.

Himasen toimissa on tärkeintä yhteiskunnallinen ulottuvuus.

Miksi ylin valtiovalta on ostanut toistuvasti Himaselta jättikorvauksin tekstejä, joissa ei ole juuri päätä, ei häntää?

Tässä pätkä julkaisematonta tekstiäni vuosien takaa:

”Himasen eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle (2004) kirjoittama ohut selvitys ”Välittävä, kannustava, luova Suomi” on ikään kuin virallisesti hyväksytty opas ”luovaan Suomeen”. Selvityksen lähteissä ei mainita ainoatakaan varsinaista luovuustutkijaa. Niukka lähdemateriaali käsittelee hajanaisesti globaalia tietoyhteiskuntaa ja taloutta. Julkaisu muistuttaa opiskelijan keskinkertaista seminaariesitelmää.

Himanen sai selvityksestään jättipalkkion”.

Miten on mahdollista, että ylimmät päättäjät ja osa korkeakouluväestä on uskonut tai ollut uskovinaan Himasen näkyihin?

Himasen tarkoituksena on ollut ”uudistaa koko Suomi, sekä yhteiskunta että ihmiset”.

Tehtävä ei ole aivan vähäinen, se on suuruudenhullu.

Kun Himanen julkaisi viime syksynä projektinsa uutuuden, Sinisen kirjan Helsingin Säätytalossa ministerit, bisneseliitti ja muu kuohukerma olivat paikalla todistamassa miten yhteisistä varoistamme maksettu 700 000 euron projekti veisi Suomen maailman huipulle.

Himasen kirja on arvioitu melko yksimielisesti paljon käsittämättömiä lauseita sisältäväksi fraasikokoelmaksi.

Eikö poliittinen eliitti erota reaalimaailmaa mielikuvitusmaailmasta vai onko Himanen sätkynukke, jonka voi palkata ”huippufilosofina” omien poliittisten etujen oikeuttajaksi?

Tuore paljastus siitä miten valtioneuvoston kanslia junaili Himaselle jättirahat mahtikäskyllään, kertoo ”hyvien” veljien härskiydestä.

Suomen Akatemiaa käytettiin sumuverhona, kun rahaa myönnettiin Akatemian entisen johtajan avulla takaoven kautta, ilman hankkeilta vaadittavaa kilpailutusta tai edes tarpeellisia asiakirjoja.

Poliisia uhkaillut Himas-parka vietiin viime kesänä keskeltä Helsinkiä juoppoputkaan, vaatetuksenaan alushousut. Ihminen Himanen tarvitsee apua.

Himasen takana oleva ”hyvien” veljien verkosto ansaitsee julkisen tuomion. Tuskin tapaus Himanen on ainoa veljien hanke.

Joidenkin johtavien poliitikkojen puheet ovat soljuvaa tyhjää lätinää, aivan kuin Himasen tekstiä. Sitä ne taitavat ollakin.

KARI UUSIKYLä

Kirjoittaja on kasvatustieteen emeritusprofessori