Ei koskaan enää

Pakkasen paukkuessa nurkissa ja lumikinosten peittäessä puoli taloa on turvallista lukea talvisodasta kertovaa kirjaa. Yrjö Jylhä, talvisodan runoilija on ravisteleva teos. Vesa Karosen ja Panu Rajalan kirjoittama kirja keskittyy kertomaan talvisodan Taipaleenjoen taistelusta, josta tuli monessa mielessä Yrjö Jylhälle elämänmittainen kiirastuli.


Kirjallisuuskriitikko ja sotahistorian tuntija Vesa Karonen keskittyy teoksessa Jylhän toimintaan talvi- ja jatkosodassa. Kirjallisuudentutkija Panu Rajala on perehtynyt Jylhän varhaisrunouteen ja hänen viimeisiin vaiheisiinsa.

Rajala julkaisi pari vuotta sitten Mika Waltarista perinpohjaisen elämäkerran, joka käsitteli samaa ajanjaksoa kuin Talvisodan runoilija. Rajala kulkee siksi 30-luvun Tulenkantajien joukossa kuin kotonaan.

Venäläisten rajut sotatoimet yllättivät suomalaiset täysin. Vanha marsalkka Mannerheim kertoo Muistelmissaan, kuinka hän yritti koko 1930-luvun saada lisää puolustusmäärärahoja, joilla pienen maan armeijan olisi voinut uudenaikaistaa. Toki pula-ajasta toipuvalla Suomella riitti muitakin rahanreikiä.

Yrjö Jylhän, runoilijan ja soturin komppania joutui Taipaleenjoella ylivoimaisen vihollisen hyökkäysten kohteeksi. Suomalaiselle tykistöllä oli pulaa ammuksista. Venäläiset sen sijaan pystyivät moukaroimaan sotatantereena olevat metsät mustaksi kynnöspelloksi.

Kova pakkanen eli kenraali Talvi taisteli Suomen puolella. Paikoitellen venäläiset sotilaat marssivat suomalaisten aseita päin kiväärit olalla ja politrukit pyssyineen kulkivat perässä varmistamassa, ettei pakomahdollisuutta ollut.

Suojeluskuntalaisilla oli lämpimät sarkapukunsa, ja muilla asut varallisuuden mukaan. Kokardi ja kivääri tulivat sentään jokaiselle talon puolesta. Kotirintaman täydennyspaketeista saatiin lisää pakkasenkestävää asustetta.

Vesa Karonen kuvaa järkyttävän todellisesti sotapäiväkirjoihin pohjautuen miesten palelemista, nälkää ja pelkoa vihollisen tulimyrskyn alla.

Suurin osa upseereista oli sotaan tottumattomia. Jonkin verran päällystön välejä hiersi myös erilainen sotilastausta. Taipaleenjoella taistelivat rinnakkain entiset tsaarin upseerit, jääkärit ja rauhanajan reserviupseerikoulun käyneet.

Yrjö Jylhä oli komppanianpäällikkönä rohkea ja päättäväinen sotilas. Hän koetti säästää miehiään, mutta ei aina onnistunut. Kaatuneista ja haavoittuneista sotilaista sekä tuhotuista kylistä muodostui Jylhälle painajainen, joka raastoi hänen mieltään loppuelämän.

Viimeiseksi jäänyt runokokoelma Kiirastuli kuvaa koskettavasti talvisodan kauhunnäkyjä.

Jylhä päätti päivänsä oman käden kautta. Kirjoituspöydälle oli jätetty Kiirastuli- kokoelman viimeinen aukeama runon Näky loppusäkeistön kohdalta. "En tiedä mitä vastaisin, mun on niin raskas olla, kuin pätsissä mä seisoisin tai viime tuomiolla."

Yrjö Jylhän elämäkerta on realistisuudessaan raskasta luettavaa. Jylhä sai vaimoltaan syfiliksen, joka osaltaan teki hänen viimeisistä vuosistaan järkyttäviä. Kirjalliset työt eivät edenneet toivotulla tavalla. Mielen pohjalla painoivat kuitenkin eniten talvisodan kauhut ja menetykset.

Nykyisten poliittisten päättäjien tulisi lukea ja sisäistää Karvosen ja Rajalan traagisen tosi teos. Valtakunnan johtajien tulisi toiminnallaan huolehtia, ettei suomalainen nuoriso enää koskaan joudu Yrjö Jylhän sukupolven kokemaan tilanteeseen. Jäisissä poteroissa palelevat nuorukaiset koettivat vähäisillä aseillaan torjua päälle rynnistävää vihollismassaa. Kolmimiljoonaista kansaa kurmootti 60-kertainen ylivoima.

Kansainväliset toimittajat päättelivät, että Suomi selviää koitoksesta kunnialla, jos maa pitää puolensa kolme päivää ja sortuu vasta sitten. Suomi kesti 105 kunnian päivää ja säilytti itsenäisyytensä.


Raimo Hautanen / Kirjoittaja on seinäjokelainen rehtori ja taidekriitikko