Autolla Andorraan

Me lomailemme yleensä sesonkiaikojen ulkopuolella. Räntäsateessa rantalomalle ei tietenkään ole kovin mielekästä lähteä, joten kohteesta täytyy löytyä jotain nähtävää ja valokuvattavaa.

Tällä kertaa erikoistarjouksesta löytyi viikko Etelä-Ranskan Canet-en-Roussillonissa, Perpignanin vierestä, reilun sadan kilometrin päässä Carcassonnen keskiaikaisesta linnoituskaupungista ja vajaan parin sadan kilometrin päässä Andorrasta. Sinnepä siis, seudun kohteet olivat vielä käymättä ja nähtävyydet näkemättä.

Jotta lomailu ei nyt ihan liian helpoksi muodostuisi, päätimme tällä kertaa lähteäkin matkaan omalla autolla.

Reitin piti mahtua siihen parin viikon aikajanaan, joka kalentereistamme kokousten väliin oli järjestettävissä. Ja Vaasa on aika kaukana Andorrasta.

Itse en kovinkaan mielelläni autolla aja, eikä aviomieheni kovinkaan mielellään istu kyydissäni, joten reitin etapit valikoituivat yhden kuskin menetelmällä kohtuullisiksi ja myös sellaisiksi, että matkalla ehtisi mahdollisuuksien mukaan nähdä jotain muutakin kuin moottoritien betonilaitaa.

Ensimmäinen Keski-Euroopan yösijamme löytyi pienestä, parinkymmenen huoneen hotellista jo Travemündestä, jonne laiva saapui myöhään keskiviikkoiltana.

Seuraavana päivänä ajoimme Kölnin joulumarkkinoiden kautta Luxemburgiin vuorostaan suureen moderniin hotelliin.

Luxemburgista jatkoimme matkaa Mettlachin Villeroy & Bochin tehtaanmyymälän kautta vanhan pikkuhotellin pikkuruiseen vihreään huoneeseen Beauneen.

Monenlaista majapaikkaa mahtuu tuhansien kilometrien reissuun.

Lauantaina ajoimme Ranskan puistattavan kalliita moottoriteitä pitkin Canet-en-Roussilloniin, jonne majoituimme viikoksi huoneistohotelliin.

Läheinen ranta oli pitkä ja kaunis, ja auttamattoman joulukuinen, mutta varmasti mukava kesähelteillä.

Carcassonnessa kiertelimme toivomuksestani pitkään keskiaikaisia katuja: kivimuurien ympäröimä kaupunki huokui paitsi historiaa myös kosteaa, kylmää tuulta – voi vain kuvitella, millaisia ankarat talvet ovat kaupungissa olleet satoja vuosia sitten tuulen puhaltaessa lunta pitkin kivisten rakennusten reunustamia kapeita mukulakivikujia.

Viikon matkattuamme ajoimme vihdoin myös matkamme huippukohtaan, maantieteellisesti nimittäin: Andorraan, jonne reitti kulki serpentiiniteitä pitkin Pyreneiden rinteillä. Hotellimme vastaanotossa kerrottiin Andorran ”olleen suljettu” edellisellä viikolla lumisateen vuoksi, mutta meillä kävi tuuri: emme tarvinneet edes lumiketjuja ajellessamme auringonpaisteessa Andorra la Vellaan.

Ilta kyllä ehti jo pimentyä paluumatkan ajaksi, mutta lämpötila pysyi hiuksenhienosti nollan yläpuolella koko ajan.

Tätä kirjoittaessani on matkaa vielä viikko jäljellä. Lomamme aikana kuuluu puhaltaneen myrskytuuli jos toinenkin, joten matkapahoinvointitaipuvaisena elättelen toiveita merisäiden laantumisesta tyynen puoleisiksi.

Matkailu sesonkien ulkopuolella on edullisempaa kuin huippukaudella, eikä ole ruuhkiakaan.

Tosin monet palvelut ovat suljettuina eikä ainakaan pääse vahingossa ruskettumaan. Toistaiseksi tämä on toiminut. Enpä muista näillä joulukuisilla ”kesälomillamme” vielä vilustumaankaan päässeeni.

JOHANNA AHOPELTO

Kirjoittaja on

vaasalainen yrittäjä