Ansaitsemme paremmat johtajat

Hyvät johtajat ovat pian sukupuuttoon kuolleita dinosauruksia. Huonot johtajat tunnistaa siitä, että he piileskelevät, kunnes joku paljastaa heidät koloistaan.

En oppinut armeijassa paljon varsinkaan sotimisesta, mutta yksi asia jäi mieleen. Se oli esimerkillä johtaminen. Esimerkillä on se hyvä tai huono piirre, että se tarttuu.

Nyky-yhteiskunnassa kunnia ja maine ovat valitettavan väheksyttyjä. Ihmiskunnalla on enemmän energiaa, työvoimaa ja tietoa kuin koskaan. Käytetäänkö kaikkia mahdollisuuksiamme järkevästi?

Kylmän sodan maailman hyvä puoli oli se, että kansakunnilla oli päämääriä. Mitkä ovat meidän päämäärämme? Valitettavan usein koulutettujen ihmisten päämäärä on raha.

Johtajamme, kuten tavalliset ihmiset, ovat persoja rahalle ja omalle navalle.

Se ei riitä. Johtajan on oltava parempi, jotta hän voi muuttaa maailmaa ja myydä muutoksen. Johtajan kuuluu näyttää suunta.

Joskus muinoin johtajat näyttivät esimerkkiä, jolloin alaiset pystyivät nielemään vaikeudet, tuskallisetkin päätökset.

Ei enää. Itsekkään johtamisen esimerkkejä näkyy joka puolella: lumiot, rädyt ja vehviläiset.

Pieni pikavippi veronmaksajilta, alaisen kyykytys tai bonusjärjestelyt voivat vaikuttaa johtajista harmittomilta pikkuasioilta.

Hyöty onkin heille niin mitätön, että herää kysymys, miksi ylipäätään huijata. Toivottavasti vastaus ei ole: koska se on mahdollista.

Johtajat voivat vedota siihen, että he kantavat kansakuntaa veroillaan. Sitä ei käy kiistäminen, eikä kukaan väitäkään muuta. Ongelma syntyy siitä, miltä asiat näyttävät kansan silmissä.

Johtaja voi maksaa kuinka paljon veroja tahansa, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, jos hän yrittää kansan mielestä kusettaa.

Johtaja voi ansaita kuinka paljon tahansa, ja saada sen anteeksi, jos hän antaa kolmasosan palkastaan hyväntekeväisyyteen. Onko kukaan kuullut Bill Gatesista?

Kun johtajat päättävät mielestään järkevästi, työntekijöitä potkitaan ulos, ja lopuista sanotaan, että he maksavat liikaa.

Oletetaan, että yrityksen jokaisen työntekijän pitää luopua palkankorotuksista. On paljon helpompi suostua johtajan vaatimukseen, jos hän näyttää esimerkkiä, vähentää ensin palkkaansa kolmanneksella.

Armeijassa opin muutakin kuin johtamisoppeja. Parempaa poikkileikkausta Suomen miesikäluokasta en tiedä.

Sodassa monet nykyajan syrjäytyneet maaseudun metsien miehet täyttäisivät paikkansa yli odotusten, kyselemättä, omaa napaa miettimättä, vilua ja nälkää valittamatta, MM-jääkiekon aikaan syttyvä isänmaan palo rinnassaan.

Samaa en usko yhdestäkään nykyisestä pörssiyhtiön johtajasta. Monia tuskin sota-ajan Suomessa näkyisi. Talvisodassa kapitalistikin oli toista kaliiberia.

Kunniatekojen sijaan syrjäytyneet miehet istuvat suljetun kyläkaupan portailla juomassa aamupalaksi kokonaista kaljakoria, kun maataloudessa ei ole järkeä, ja emäntäkin lähti kaupunkiin.

Miten yritysjohtaja saa sitten kansalta arvostusta ja johtaa esimerkillä? Kolme neuvoa: työllistä, työllistä ja työllistä.

Kun osakas valittaa henkilöstökuluista, haistata hänelle pitkät. Älä valita kunnioituksen puutteesta, ansaitse se.

Joonas Kuikka

Kirjoittaja on toimittaja