Maisemamaalari teki myös abstraktia

SEINÄJOKI Raimo Hautanen kulttuuri@pohjalainen.fi


Marraskuussa kuollut seinäjokelainen taidemaalari Alpo Keturi (1926-2008) sai nopealla aikataululla muistonäyttelynsä Seinäjoen taidehallin paraatisaliin.

Tärkeintä on olla maalari -katsaukseen saatiin 45 Keturin maalausta, jotka ajoittuvat vuosille 1960-1998. Näyttelyn kokosi Seinäjoen taidemuseoyhdistys.

Suuri yleisö tuntee Alpo Keturin maisemamaalarina, joka ikuisti lakeusnäkymiä eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina aivan viime vuosiinsa saakka.

Keturi oli kuitenkin rohkea irrottelija, jonka laajaan tuotantoon mahtuu myös abstrakteja sommitelmia ja materiaalikokeiluja.

Turkoosi katseenvangitsija

Näyttelyn katseenvangitsijoihin kuuluu vuonna 1971 valmistunut öljyvärityö Turkoosi tunnelma. Maalauksen väripinnat vaihtelevat smaragdinvihreästä turkoosiin ja mustikansineen. Keturi rakensi väripinnoista abstrakteja sektoreita, jotka voisivat olla vaikka ikijäätä, johon valo heijastuu eri suunnista.

Kallioranta-työssä (1965) peilikirkkaaseen vedenpintaan kuvastuu spektrin sävyissä hohtava kallio. Taiteilija on viillellyt palettiveitsellä teoksen, jossa jokainen värihiukkanen tietää paikkansa.

Maalari palasi abstraktiin sommitteluun vielä 1990-luvulla. Kompositio I ja II ovat herkullisia, rytmiä ja säveliä ilmentäviä maalauksia. Väriasteikko on vastakohtaisen puna-musta.

Talonpoikainen miljöö kiehtoi Alpo Keturia. Hän pelkisti maalaistalon pihapiirien rakennuksia vangiten joskus riihen edustan tai aitan solan. Ladon kulma (1975) on näyttelyn ainoa miljöömaalaus, jossa Keturin kädenjälki on omimmillaan.

Etelän värihehkua

Alpo Keturi työskenteli 1960-, 70- ja 80-luvuilla Espanjan Marbellassa, Italian Grassinassa ja Rooman Villa Lantessa.

Näiltä etelän retkiltä oli tuomisina lukuisia öljyvärimaalauksia ja akvarelleja, joihin kuumuutta väreilevä ilma ja kohtisuoralta taivaalta porottava aurinko loivat persoonalliset varjonsa. Keturi sai Italian- maalauksissaan käyttää yltäkyllin vihreän eri sävyjä.

Kovalevylle maalattu ja pahasti vääntynyt teos Marbellan kujia (1973) on jännittävän rytmikäs sukellus miljonäärisataman vanhan kaupungin sokkeloihin. Valkoisten kivitalojen yllä hehkuu turkoosi taivas.

Keturin lakeusmaisemaa halkoi yltäkylläinen joki. Hän maalasi pellot tuottamaan ja jokivarsipensaikot reheviksi.

Akryylityö Maisema (1998) on näyttelyn myöhäisin teos. Ruskean ja harmain sävyin keveästi maalattu lakeusnäkymä sijoittuu loppukevääseen, jolloin jokivesi on savipeltojen ruskeaksi siementämää. Uuden kasvun matkaanlähtö väreilee ilmassa.