Viikkoraha eskari-iässä, pankkikortti koululaiselle

Varallisuusvalmentaja Nina Nordlund kehottaa pilkkomaan viikkorahan kolmeen osaan: käytettäviin, säästettäviin ja

Hanna-Li Salmi, 13, ja Elle Kukkula, 12, piipahtavat koulun jälkeen lähikaupassa täydentämässä purkkavarastojaan. Salmi näpyttelee kassalla pin-koodin, Kukkula vilauttaa korttia lähimaksulla. Kuudesluokkalaiset ovat tottuneita pankkikortin käyttäjiä.

Salmen ja Kukkulan luokkalaisista pankkikortti on jo monella. Siihen vedoten myös Salmi ja Kukkula saivat omat korttinsa kutosluokan alussa.

–Kortti on tosi kätevä esimerkiksi silloin, kun lähtee kaupungille, tytöt sanovat.

Ostokset ovat suuruudeltaan yleensä eurosta kahteenkymmeneen euroon.

–Ostan syötävää tai vaatteita, Salmi sanoo.

–Tai meikkejä, Kukkula täydentää.

Pankkiautomaatilla käymällä tai vanhemmille soittamalla tytöt tarkistavat, paljonko tilillä on vielä käyttörahaa.

–Äiti laittaa lisää, jos tarvitsen rahaa johonkin järkevään, Kukkula sanoo.

Juuri julkaistun Lapset ja raha -kirjan kirjoittanut varallisuusvalmentaja Nina Nordlund suhtautui aluksi epäilevästi lasten pankkikortteihin. Miten ihmeessä lapsi voisi ymmärtää rahan arvon muovikortin avulla? Sittemmin hän on joutunut tarkistamaan kantansa.

–Faktahan on, että käteisen käyttö vähenee kaiken aikaa. Siksi myös kortin käyttöä on hyvä alkaa harjoitella jo lapsena.

Etenkin pankkikortin ja puhelinsovelluksen yhdistelmä on Nordlundin mielestä kätevä. Sovelluksen avulla lapsi näkee, paljonko tilillä on rahaa, ja pystyy seuraamaan, mihin rahat ovat menneet ja missä korttia on tullut käytettyä. Pankkikortilla ei pysty maksamaan yli varojensa.

Salmi ja Kukkula saavat rahaa syntymäpäivä- ja joululahjaksi ja vanhemmilta tarpeen mukaan. Molempien perheissä on viikkorahakin käytössä, vaikka sen maksaminen ei säntillistä olekaan.

–Vanhemmilla on harvoin kolikoita, tytöt toteavat.

Salmi saa viikkorahaa vitosen.

–Yleensä pärjään kyllä sillä.

Kukkulan viikkoraha vaihtelee vähän sen mukaan, kuinka kotitöitä on tullut tehtyä.

Aiemmin Nordlund ajatteli, että viikkorahaa on hyvä maksaa kuin palkkaa, mutta arki osoitti, että kaikki lapset eivät motivoidu tekemään kotitöitä rahallakaan.

– Silloin jäävät paitsi kotityöt tekemättä myös viikkorahat ja sen opit saamatta. Myös askareiden hinnoittelu on aika hankalaa.

Nyt Nordlund antaa lapsilleen perusviikkorahan vastikkeetta. Normaalien kotitöiden lisäksi tehdyistä hommista voi saada hiukan ylimääräistä.

–On hyvä, että lapset tekevät myös töitä rahan eteen. Näin he oppivat rahan ja työn yhteyden ja pystyvät itsekin keksimään, kuinka voi ansaita ekstrarahaa.

Nordlundin mielestä esikouluikä on hyvä vaihe aloittaa viikkorahan antaminen.

–Eskarissa leikitään paljon kauppaleikkejä. Samaan aikaan lapset alkavat jo hiukan ymmärtää numeroiden päälle.

Summan ei toki tarvitse olla suuri. Esimerkiksi Nordlundien kuopus sai esikoululaisena 50 senttiä viikossa. Siitä eteenpäin viikkorahaa on varallisuusvalmentajan perheessä maksettu euro per koululuokka. Ensimmäisellä luokalla saa siis euron viikossa, toisella kaksi ja niin edelleen.

Nordlund opettaa lapset jakamaan viikkorahansa ja muut esimerkiksi lahjaksi saadut rahat kolmeen osaan, joista jokaisen täytyy olla summasta vähintään kymmenen prosenttia. Suhteet lapsi saa itse määritellä.

Nordlund kutsuu menetelmää kolmen kirjekuoren periaatteeksi.

Yksi osa rahasta laitetaan säästöön. Toinen laitetaan hyväntekeväisyyteen.

–Haluan opettaa, että rahalla voi tehdä myös hyvää. Se tuo myös kiitollisuutta siitä, että omat asiat ovat aika hyvin.

Kolmas osa rahasta on tarkoitettu käytettäväksi, tarpeeseen tai tuhlaukseen.

–Elämästä pitää voida myös nauttia ilman syyllisyyttä, Nordlund sanoo.

Yläkouluikäisestä lähtien viikkoraha voidaan muuttaa kuukausirahaksi, esimerkiksi 50 euroon kuussa. Samalla sovitaan, mitä aiemmin vanhemmille kuuluneita velvollisuuksia siirtyy nuorelle itselleen. Tämä opettaa hahmottamaan, kuinka kerran kuussa maksettava palkka saadaan riittämään koko kuukaudeksi.

Samalla lapsi opettelee valintojen vaikutusta elämään.

–Jos vaikka pyöräilee kouluun, säästää bussilippujen hinnan ja pystyy ostamaan paidan tai tekemään kavereiden kanssa jotakin kivaa.

Iän mukaan kasvatetaan sekä rahasummaa että vastuita.

–Lapsi oppii virheistään, mutta ne on edullisempaa tehdä turvallisessa ympäristössä. Jos lapsi tuhlaa koko kuukausirahansa ensimmäisellä viikolla, vanhemman tehtävä on pysyä tiukkana, Nordlund sanoo.

Seuraavassa kuussa voidaan palata takaisin viikkorahaan tai ostaakin budjetoitu talvitakki kirpputorilta.

ELINA PAJUNEN

Juttu on julkaistu lehdessä 14.2.

Kommentoi