Vihaankin voi jäädä koukkuun

Vihan purkaminen raivoamalla ruokkii vihan tunnetta. Hedelmällisin keino lähestyä vihaa on psykoterapeutin mukaan uteliaisuus.

Painava metallileka heilahtaa ja räsäyttää vanhan tulostimen säpäleiksi. Uudestaan, ja vielä kerran. Ville Pukkinen pyyhkii hikeä otsaltaan.

–Voisitko lakata hymyilemästä, kuvaaja kysyy Pukkiselta, joka on kutsuttu paikalle kuvanottoa varten.

Pukkinen yrittää näyttää vihaiselta.

–Näin tässä usein käy, Restamaxin projektipäällikkö Niko Kymäläinen hymähtää.

–Ihmiset lähtevät täältä yleensä hikisinä ja hymy huulilla. Mikään terapiamuoto tämä ei ole, mutta hauskanpitoon sopiva paikka kyllä.

Restamax on avannut Suomessa kaksi vihahuonetta, toisen Tampereella, toisen Seinäjoella.

Vihahuoneen peruspakettiin kuuluu järeitä metallityökaluja ja rautaputkia, lasitavaraa ja kierrätyskeskuksesta haettuja rikkinäisiä kodin pienkoneita. Niitä voi mäjäytellä tohjoksi niin kauan kuin jaksaa. Kovin kauaa ei kukaan yleensä jaksa.

Vihan purkaminen raivoamalla ja riehumalla tuntuu hetkellisesti vapauttavalta. Siitäs saat, koko kelvoton maailma!

Viha on voimakas tunne, joka auttaa toimimaan. Rähjääminen ei kuitenkaan välttämättä vähennä vihaa, päinvastoin.

Psykoterapeutti Katja Myllyviidan mukaan raivoaminen voi synnyttää itseään ruokkivan kehän. Räjähtäminen aikaansaa voiman tunteen, mikä lopulta ylläpitää vihaa sen sijaan, että vapauttaisi siitä.

Viha tuntuu ja vaikuttaa voimakkaasti myös kehossa. Tutkimukset osoittavat, että vihaisuus nostaa verenpainetta, ja vihan hautominen lisää sydäninfarktin riskiä.

–Vihaa ulospäin osoittavien miesten riski saada sydänkohtaus on kaksi kertaa suurempi kuin muilla, Myllyviita toteaa.

Mutta myös vihan tukahduttaminen kasvattaa riskiä kuolla sydänkohtaukseen. Suomalaisille vihan tukahduttaminen onkin avointa raivoamista tavallisempaa.

Kun ihminen tukahduttaa epämiellyttäviä tunteitaan, kuten vihaa, ärtymystä, pelkoa tai ahdistusta, tunteiden fysiologinen vaste jää elimistössä päälle.

Vihaiset ihmiset myös juovat muita enemmän ja useammin alkoholia.

Sinänsä hyvät keinot, kuten juoksulenkki tai nyrkkeilysäkin hakkaaminen, voivat nekin olla vihan tunteen ohittamista.

–Ne ovat hyviä työperäisen stressin hallintakeinoja. Mutta silloin, kun kyse on vihasta, nämä keinot ovat poispäin suuntautumista, joka ei auta ongelmien ratkaisemisessa, Myllyviita sanoo.

Ei siis raivopäisenä härkänä suoraan kohti eikä kivikasvona karkuun. Mitä vihalle sitten tulisi tehdä, kun se tuntuu pakahduttavan koko olemuksen?

Terapeutti suosittelee rauhoittumista ja pysähtymistä. Olennaista on saada kiinni siitä, mitä oikein tapahtuu. Miksi juuri tämä asia tuottaa itselle niin voimakkaita tunteita?

–Näiden asioiden tunnistaminen ja jakaminen auttaa myös ihmissuhteissa eteenpäin, Myllyviita rohkaisee.

Kyllä, kyllä. Mutta kun rähjämoottorin turbiinit alkavat pyöriä, tätien neuvot rauhoittumisesta tuntuvat typeriltä.

–Hyödyllisempi näkökulma voi olla uteliaisuus, Myllyviita myöntää.

–Ole kiinnostunut siitä, mikä sinun vihanappuloitasi painelee. Millaiset tilanteet ja ketkä ihmiset käynnistävät sinun turbomoottorisi?

Vihan taustalla voi olla pelkoa tai häpeää

Usein vihastumisen taustalla lymyää pelko. Fysiologinen reaktio on kummassakin tunteessa sama: vaihtoehtoina ovat joko taisteleminen tai pakeneminen.

Usein on lapsena pelästynyt sellaisissa tilanteissa, jotka aikuisena herättävät vihaa. Viha antaa aikuiselle voimia ja tunteen, että voi itse vaikuttaa asioihin, psykoterapeutti Katja Myllyviita avaa.

Samalla viha pakottaa toisen pelkäämään.

Vihan taustalla voi vaikuttaa myös häpeä. Silloin historiasta löytyy nöyryyttäviä tilanteita.

Ja jos vähänkään alkaa tuntua siltä, että minulle tässä naureskellaan tai minut laitetaan noloon asetelmaan, syntyy häpeäraivoa. Se on usein hyvin voimakasta ja aiheuttaa ulkopuolisen silmissä varsin yllättäviä reaktioita.

Myllyviita puhuu vihan viestistä.

Jos vihasta pyrkii nopeasti eroon joko purkamalla tai tukahduttamalla, sen viesti voi mennä ohi.

Terapeutti antaa esimerkin. Jokin sinua koskeva työasia hoidetaan työpaikalla ohitsesi ilman, että sinulta kysytään mitään. Johan alkaa sapettaa.

Kyse on siitä, että ohittaminen osuu arvostukseen ja omaan asemaan laumassa, Myllyviita kuvaa.

Jos asian pystyy ottamaan esille ilman vihaa, vastauksenkin voi saada paremmin irti kuin kovin vihaisena. Vihaista ihmistä kun mieluusti kartetaan.

Itsellekin on hyödyllistä tunnistaa, että esimerkiksi juuri ohittamiset ovat itselle tosi hankalia. Silloin voi pohtia, mistä se sitten johtuu, Myllyviita sanoo.

Jos helposti tulkitsee toisten toiminnan tahalliseksi tai pahantahtoiseksi, se voi kieliä omasta turvattomuudesta.

Ja jos tämän tunnistaa, se yleensä helpottaa vihaa, koska silloin asiaa katsoo jo hiukan toisesta näkökulmasta.

Myllyviidan mukaan vihan alkuperäinen tarkoitus on auttaa pysähtymään.

Kaikki voimakkaat tunteet ovat tärkeitä. Silloin voi saada kiinni siitä, mitä kaipaa, mikä oma tarve tulee pahasti poljetuksi tai mikä uhkaa oikeaan suuntaan kulkemista. Kun näistä saa kiinni, voi palata keskustelemaan ja kertoa tarpeistaan ilman syyllistämistä.

Vihan tutkiminen vaatii rohkeutta. Samalla se on Katja Myllyviidan mukaan varsin hedelmällistä.

On tosi vapauttavaa, jos pystyy näkemään omia mielen sisäisiä asetelmia ja kyseenalaistamaan niitä. Ehkä kaikki ei olekaan ihan sitä, miltä tuntuu.

ELINA PAJUNEN

Juttu on julkaistu lehdessä 11.6.

Kommentoi