Vanerin maine nousi kattoon

Vaneri sopii suomalaiseen kotiin joko pienennä yksityiskohtana tai suurempana linjana. Nokialaisen Pete Saariston vanerikatto on kunnianosoitus monikäyttöiselle materiaalille.

Outi Suoranta teksti, Ossi Ahola kuvat

Kruunu katossa on katsemagneetti, mutta tässä kodissa katto itsessäänkään ei jää sivuosaan. Päinvastoin, katse viipyy katossa ihastellen vuorotellen etenevää tasaista ladontaa.

Vanerikaton kotiinsa rakentanut puuseppä Pete Saaristo toteaa, että sitten kun vauhtiin pääsi, oli katon asentaminen todella helppoa.

–Vuonna 1955 rakennettu talo oli täysin alkuperäisessä kunnossa. Halusimme kunnioittaa talon henkeä ja jatkaa samankaltaisella tyylillä, Saaristo kertoo.

Tanja Salminen muistelee olleensa hieman epäluuloinen kuullessaan puolisonsa vanerikattosuunnitelmista.

–Rehellisesti sanottuna minulla oli aivan väärä käsitys vanerista, sillä kuvittelin sen olevan varastomateriaalia. Katosta tulikin aivan tolkuttoman hieno.

60 x 60 senttimetrin kokoiset, koivuvaneriset kattolevyt ovat ympäripontattuja ja 12 milliä paksuja. Hiottu ja käsitelty pinta tuovat esiin koivun parhaat puolet, mutta Saaristo muistuttaa, ettei moni silti tunnista vaneria, vaikka istuisi sen päällä.

Kaukaa katsottuna vanerin viilukerrokset paljastava reuna ikään kuin menettää raitansa.

–Pinta voi olla viilutettu, laminoitu, lakattu tai maalattu. Vaneri on monipuolinen materiaali. Sopivassa paikassa sen voi ja täytyykin antaa olla vaneria eli materiaali saa näkyä.

Vaneri on myös kestävää. Saaristo kertoo vanerisista kaappirungoista, jotka on tehty 15 vuotta sitten ja jotka ovat edelleen kuin eilen asennettuja.

–Vaneri on väriltään neutraali ja miellyttää siksi monia, varsinkin skandinaavisesta tyylisuunnasta pitäviä.

Kestävyyden lisäksi Saariston mielestä vaneri on laadukasta ja ekologista.

–Hyvä koivuvaneri on laadukasta ja siitä saa hienoja kalusteita. Monien mielestä puu on miellyttävä ja hyvää mieltä tuottava materiaali, onhan se luonnontuote.

Saaristo tietää mistä puhuu, sillä puuseppänä ja yrittäjänä hän käsittelee puuta ja puujalosteita työkseen. Vanerin lisäksi puusepän käsissä nähdään massiivipuumateriaaleja, kuten tammea, saarnea, pähkinää ja jalavaa.

20 vuotta puuseppänä ja niistä vajaa kymmenen viimeisintä vuotta Saaren Puusepät Oy:n toimitusjohtajana Saaristo on nähnyt vanerin suosion aaltoliikkeen.

–Varsinkin julkisissa tiloissa vanerin suosio on vakiintunut, mutta on hienoa nähdä, että vaneri löytää myös koteihin.

Tamperelaisen Puutyöliike Ojasen työtiloissa ovat työn alla ravintolan tilaamat vaneriset patterisuojukset, jotka odottavat vielä maalausta. Samassa tilassa on lisää merkillisiä laatikoita.

–Ne ovat linja-autoihin tulevia kotelo-osia, kertoo Ari Kotajärvi.

Vanerilla on siis taipumusta jäädä piiloon, eikä monella kuluttajalle olekaan käsitystä materiaalin monikäyttöisyydestä. Puutyöliikkeessä pienetkin hukkapalat hyödynnetään esimerkiksi liimapuristuksen kehyksenä.

–Monen huonekalun sielu on tehty vanerista, mutta pinnoitettu päällimmäinen kerros johtaa harhaan, kertoo Minna Ojanen.

Puutyöliikkeessä vaneria käsitellään viikoittain, mutta kokonaistyömäärästä vanerin osuus on noin kymmenen prosenttia. Ojasen mukaan materiaalin käyttö on kuitenkin lisääntynyt paljon, sillä suunnittelijat ja arkkitehdit tilaavat erilaisia sisustusratkaisuja ja kiintokalusteita juuri vanerista.

Materiaalin suosio on aaltoliikkeessä. Yrittäjäkaksikko muistaa tuoreeltaan ajan, jolloin vaneria ei käytetty juuri lainkaan.

–Siitä on kuitenkin tullut mielenkiintoinen lisäelementti, sillä esimerkiksi kimpilevy on hyvinkin suosittu keittiökaappien rungoissa.

Kimpilevy on sorvatulla koivuviilulla pinnoitettu rimalevy. Kuluttaja ei välttämättä aina osaa tehdä eroa myöskään viilutetun lastulevyn ja vanerin välillä.

–Monelle on myös yllätys, että vanerilla on kuin kasetin tavoin A- ja B-puoli. Toinen on virheettömän sileä, ja kun vanerilevyn kääntää, paljastuu sieltä oksia ja paikkaamattomia kohtia. Kyse on laatuluokista, ja hyvin usein vaneri on molemmin puolin virheetöntä, Ojanen kertoo.

Juttu on julkaistu lehdessä 24.3.

Kommentoi