Valo nostaa arjen yläpuolelle

S-sarjan Mercedes-Benziä on turhaa yrittää arvioida perheauton kriteereillä. "Ässä" on niille, jotka ovat tottuneet käsittelemään rahaa ja saamaan sijoitukselleen vastinetta.

Hintalappu kertoo tästä autosta melkein kaiken. Siinä lukee nyt 169?000 euroa.

Tällaisen auton ostaja aivan oikeutetusti odottaa saavansa melkein mitä tahansa. Toki aitojen superautojen hinnastoista löytyy seitsennumeroisiakin lukuja.

Mercedes-Benzin S-sarja ei ole superauto. Se on hieno ja ylellisen iso – tekisi mieli sanoa perinteinen – henkilöauto, jonka voi normaalisti bongata isojen firmojen johtajille varatuista pysäköintiruuduista tai mustista edustusautojen rivistöistä.

Ja on se mainio auto kenelle vain, varsinkin sellaiselle joka viihtyy paljon maantiellä ja matkatöissä. Tässä kyydissä ei nimittäin kovin herkästi ahteria pakota tai selkää särje.

Varsinaisesti "Ässän" nostavat arjen yläpuolelle muutamat asiat, joilla laatua ja statusta on korostettu erikseen. Yksi niistä on valon ja sen eri sävyjen antelias käyttö.

Matkustamon varusteena on laajennettu tunnelmavalaistus. Sen 64 värisävyllä tuodaan esiin matkustamon eri yksityiskohtia, keskusnäyttöä, ovenkahvojen syvennyksiä, lokeroita, ovitaskuja, kattokonsolia sekä etu- ja takajalkatilaa.

Valittavia värimaailmoja on kymmenen ja valaistusvyöhykkeitä kolme. Näyttävin niistä on aaltoileva kojelauta leveine näyttöruutuineen.

Väreillä voi leikitellä ja niitä voi vaihdella ajotyylin ja mielialan mukaan.

Jos Mersun laajaan widescreen-näyttöön on valinnut vaikkapa urheilullisen mittaristonäkymän, siitä tiedotetaan kuljettajalle Red Moon -nimisellä värimaailmalla.

Auton tunnelmavalaistuksen sävy ja kirkkaus muuttuvat sen mukaan, säädetäänkö matkustamon lämpötilaa ylös vai alas.

"Ässä" on komeaa katseltavaa pimeässä kaupunkiympäristössä. Jos halutaan, että auto on vahvasti läsnä ja erottuu ympäristöstään, Mersu tekee juuri niin.

S-sarjan Mercedesin kaikkien ominaisuuksien ja hienouksien luettelemiseen ei tämä tekstipaikka riitä. Siksi nostan esiin vain muutaman asian.

Auton lämmitys: hetken ehdin miettiä, miksi autoon ei ole valittu lämmitettävää tuulilasia. Kun sisätilan lämmitys alkaa hehkua, ymmärrän pian, ettei tuulilasin lämpövastuksia edes tarvita – niin tehokkaasti lämpö leviää, huurre ja jää katoavat ja ikkunat pysyvät sulina.

Suorituskyky: "Ässä" ei mitenkään erityisesti mainosta pellin alaisia voimiaan, eikä suorituskykyä voi auton olemuksesta päätellä. Kun pedaalin polkaisee kohti lattiaa, 3-litrainen ja 6-sylinterinen rividieselmoottori vapauttaa käyttöön huumaavan tehon. 700 newtonmetrin vääntö kiskaisee auton liikkeelle ja liimaa matkustajat kiinni selkänojiin.

Taloudellisuus: S-sarjalainen painaa runsaat pari tonnia, ja lähes 1,9 metriä leveä keula tarjoaa melkoisesti tuulivastusta. Sain auton kulkemaan suomalaisella moottoritiellä 6,1 litran keskikulutuksella, kun keskinopeus koko matkalta oli 84 kilometriä tunnissa. Jos matka olisi ollut pidempi, lukema olisi painunut viiden litran puolelle. Enkä edes yrittänyt ajaa erityisen säästeliäästi.

Äänieristys: Perillä kotona piti tarkastaa, mitkä renkaat ovatkaan alla. Nastathan ne, mutta ei niistä matkustamoon saakka mitään kuulunut.

Peruutuskamera: Yhtään näin laajaa, terävää ja loskakeleistä huolimatta puhtaana pysyvää kamerakuvaa ei toistaiseksi ole tullut autoalalla vastaan.

Yhteenveto. Kun auto maksaa edullisimmillaan 135?000 euroa, on selvää, että se on vain harvalle käypä vaihtoehto ainakaan omalla rahalla ostettavaksi. Tästä yhtään välittämättä kuka tahansa voi ihaillen haikailla niitä hienoja ja erottuvia teknologisia ratkaisuja, joita autoteollisuus parhaimmillaan meille kykenee tarjoamaan.

KARI PITKÄNEN

Juttu on julkaistu lehdessä 6.1.

Kommentoi