Mikä avuksi, kun tuoksut pilaavat sosiaalisen elämän?

Tuoksuherkkyys on yleinen, mutta huonosti tunnettu vaiva, johon ei ole ollut tarjolla hoitoa. Nyt tähän toiminnalliseksi häiriöksi luokiteltuun oireiluun on ryhdytty etsimään ratkaisua.

Riittää, että kauppareissulla kulkee partavettä käyttäneen vanavedessä. Tuoksua ei tarvitse edes haistaa. Se on kuin etälamautin, joka aiheuttaa oireet välittömästi: kurkku tuntuu turpoavan, kasvoihin koskee, silmät kihisevät. On kuin aivot olisivat sumussa, kyky keskittyä romahtaa.

Pahimmillaan oireet kestävät päiväkausia, eikä niihin auta mikään. Jälkikäteen olo on väsynyt, kuin toipilaalla.

Tällaista on tuoksuherkkyydestä kärsivän Kylli Kylliäisen arki.

–Olen lapsesta saakka ollut herkkä kaikille hajuille. Elän koko ajan nenän kautta ja aistin herkästi kaikki tuoksut, myös ihmisten ominaistuoksut.

–Lapsuuteni perheessä tupakoitiin sisällä. Ehkä se on tuoksuherkkyyden taustalla.

Ainakin tupakka oli ensimmäinen haju, joka aiheutti voimakkaita reaktioita, jo vuosikymmeniä sitten. Oireet olivat vahvoja: pahaa oloa ja päänsärkyä.

Sitten reaktioita alkoivat aiheuttaa hajustetut huuhteluaineet, pyykkipulverit, hajuvedet, tuoksuvat hiuslakat. Oireet ja niihin havahtuminen tulivat vähitellen.

Nyt kaikki tuoksut aiheuttavat vaihtelevia oireita, joihin ei ole löytynyt hoitokeinoa. Ainoastaan tuoksujen välttäminen auttaa.

Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, ja edellyttäisi sitä, ettei vanginvartijana Vanajan vankilassa työskentelevä ja viime vuonna neljättä kertaa Hämeenlinnan kaupunginvaltuustoon valittu Kylliäinen liikkuisi ihmisten ilmoilla.

Tuoksuherkkyys on yleinen vaiva, josta kärsii arviolta jopa 10–40 prosenttia väestöstä. Vaikka tuoksuherkkyys voi pahimmillaan aiheuttaa jopa työkyvyttömyyttä, sen oireisiin ei ole olemassa täsmälääkettä.

Tuoksuherkkyyden syntymekanismia ei tarkasti tunneta, mutta nykykäsityksen mukaan keskeistä siinä on elimistön poikkeava herkistyminen reagoimaan oireita provosoiville tekijöille, kuten hajusteelle. Se tiedetään, että allergiasta tuoksuherkkyydestä ei ole kyse.

–Tuoksuherkkyydessä erilaiset hajut ja tuoksut aiheuttavat todellisia elimellisiä oireita, mutta toisin kuin allergisessa reaktiossa, altistavat aineet eivät suoraan aiheuta reaktiota, sanoo Tampereen yliopistollisen sairaalan Allergiakeskuksen ylilääkäri Jussi Karjalainen.

–Voidaan ajatella, että se on tiedostamatta opittu reagointitapa, joka kehittyy, kun ihminen kokee altistuvansa itselleen haitallisille aineille, kuten hajusteille, Karjalainen sanoo.

Vaikeimmin tuoksuherkkyydestä kärsivät voidaan Karjalaisen mukaan luokitella ympäristöherkiksi. Ympäristöherkkyys lisättiin vuoden 2015 alusta suomalaiseen tautiluokitukseen, mutta toistaiseksi sille ei ole ollut Suomessa tarjolla minkäänlaista yhtenäistä hoitopolkua.

Ympäristöherkkyys tarkoittaa häiritsevää oireilua, joka liittyy ympäristön tavanomaisiin tekijöihin. Oireileva kokee ärsykkeet, esimerkiksi kemikaalit, itselleen haitallisina. Kyseessä on niin sanottu toiminnallinen häiriö, jolla tarkoitetaan toimintakykyä ja elämänlaatua haittaavia oireita ja oireyhtymiä, joiden syy ei perusteellisissakaan tutkimuksissa selviä.

Toiminnallisten häiriöiden mekanismeja ei tarkasti tunneta. Niille altistavat todennäköisesti muun muassa perinnölliset tekijät, keskushermoston stressimekanismien muovautumiseen vaikuttavat varhaiset tapahtumat, persoonallisuudenpiirteet, psykologiset tulkinnat sekä ajankohtaiset kuormittavat stressitekijät.

Karjalaisen mukaan tuoksuherkkyydestä käytävää keskustelua leimaa turhaan se, että oireiden luokittelu toiminnalliseksi häiriöksi koetaan oireiden vähättelynä.

–Tuoksuherkkyys on reagointitapa, joka kehittyy joillekin ihmisille. Se ei heijastele heidän psyykkistä tilaansa, eikä ole kenenkään tietoinen valinta oireilla. Vaikka ei olisi elimellistä vikaa, se ei silti tarkoita sitä, etteivätkö oireet olisi todellisia ja joskus hyvinkin hankalia, Karjalainen korostaa.

Hämmennystä lisää Karjalaisen mukaan se, että tutkimustieto ympäristöherkkyydestä on tuoretta, eikä se ole koko lääkärikunnan perusosaamista.

Myös Kylli Kylliäisen mielestä aihepiiriä, tuoksuherkkyyden syitä ja aiheuttajia tulisi tutkia tarkemmin. Hän pitää tärkeänä tuoksuesteettömyyttä, ja on viime vuoden lopulla tehnyt asiasta myös valtuustoaloitteen.

–Toivoisin, että tuoksuttomuudessa mentäisiin eteenpäin kuten tupakoimattomuudessa. Eihän lähes kenenkään tarvitse nykyään enää kärsiä toisten tupakoinnista.

Kylliäinen on vuosien varrella käynyt lukuisia kertoja lääkärissä ja sanoo törmänneensä erittäin usein siihen, että tuoksuherkkyyttä ja sen oireita vähätellään.

–Luulosairaaksi on usein luultu ja leimattu höyrähtäneeksi. Tuoksuherkkyyttä ei voi todentaa eikä osoittaa allergiatesteillä. Vaiva on kuitenkin todellinen.

Työterveyslaitoksen ylilääkäri, neurologian erikoislääkäri ja dosentti Markku Sainio ja Helsingin seudun yliopistollisen keskussairaalan psykiatrian klinikan ylilääkäri Risto Vataja ovat mukana sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa asiantuntijatyöryhmässä, joka etsii keinoja, joilla toiminnallisista häiriöistä kärsiviä ihmisiä voitaisiin auttaa nykyistä paremmin.

–Meillä on iso ryhmä potilaita, jotka tarvitsevat sellaista hoitoa, jota terveydenhuollossa ei ole vielä pystytty tarjoamaan. Myös potilaiden tulisi pystyä hyväksymään se, että kyse on toiminnallisesta häiriöistä, jota on mahdollista kuntouttaa, Vataja sanoo.

–Yksi olennainen hoitokeino on niin sanotun katastrofiajattelun kääntäminen positiiviseksi ja toiveikkaaksi. Se voi kuulostaa hullulta, mutta toimii.

Juuri tämä on Sainion mukaan ongelman ydin.

–Potilaan pitää pystyä hyväksymään se, että sairaus on toiminnallinen haitta, jota on kuitenkin mahdollista kuntouttaa.

Juttu on julkaistu 12.6.

Kommentoi