Meren takana odotti orjuus

Kotiapulaisen oikeus vapaapäivään, passiin ja matkapuhelimeen on osalle kuwaitilaisista työnantajista liikaa.

Kuwait ja Filippiinit solmivat toukokuussa sopimuksen, joka parantaa siirtotyöläisten asemaa.

Useiden Persianlahden alueen valtioiden tapaan myös Kuwaitissa on käytössä kefala-järjestelmä, jonka alkuperäinen ajatus on, että työntekijä on työnantajansa vastuulla.

Järjestelmä voi taata työnantajalle merkittäviä oikeuksia. Käytännöt vaihtelevat maittain, mutta kefala voi esimerkiksi liittää työntekijän viisumin työnantajaan ja kieltää työpaikan vaihtamisen tai työn lopettamisen ilman työnantajan suostumusta. Usein työnantajat takavarikoivat myös puhelimet ja passit maahan saapuvilta.

– Järjestelmä ei oikeuta työnantajaa viemään passia, mutta käytännössä tätä ei valvota millään lailla, kertoo Suomen Lähi-idän instituutin tutkija-koordinaattori Päivi Miettunen .

Kuwaitin ja Filippiinien kahdenvälinen sopimus tekee eroa kefalaan, mutta ei kumoa sitä.

– Keskustelua järjestelmän muttamiseksi on käyty jopa vuosikymmeniä, mutta monet muutokset ovat olleet lähinnä kosmeettisia.

Järjestelmän ei syyttä ole sanottu muistuttavan modernin ajan orjuutta ja vaarantavan ihmisoikeuksia.

Kotiapulaiset kohtaavat muun muassa seksuaalista ahdistelua ja saattavat syödä eri ruokaa kuin isäntäperhe - joskus jääkaappi on heiltä jopa lukittu.

– Synnyin Kuwaitissa, mutta olen kotoisin myös Filippiineiltä. Näitä asioita ei tapahdu ainoastaan filippiiniläisille, vaan myös muista maista tulleille. Se tekee minut surulliseksi, kertoo Kuwaitissa filippiiniläiseen perheeseen syntynyt Lännen Median haastateltava. Hän pysyttelee nimettömänä, koska tilanne maiden välillä on arka.

– Kuwaitissa uusi sopimus ei ole saanut suosiota. Moni on kasvanut nykyiseen järjestelmään, eivätkä he välttämättä näe sitä vääränä.

Filippiinit on vaatinut presidentti Rodrigo Duterten johdolla parannuksia Kuwaitiin saapuvien filippiiniläisten siirtotyöläisten oloihin.

Kuwaitilaisista kotitalouksista peräti 90 prosenttia palkkaa ulkomaalaisen kotiapulaisen, selviää siirtolaisten oikeuksia ajavan Migrant Rights -järjestön tilastosta. Siirtotyöläiset muodostavat yli viidenneksen maan kaikesta työvoimasta.

Filippiiniläisiä Lähi-idässä houkuttelee kotimaata korkeampi palkka, jonka moni lähettää perheilleen. Kuwait on määrännyt siirtotyöläisille kuukausittainen minipalkan, jonka suuruus vaihtelee eri lähteiden mukaan noin 120–230 euron välillä.

Viimeksi siirtotyöläisten olot nousivat otsikoihin ympäri maailmaa tammikuussa, jolloin filippiiniläisen kotiapulaisen ruumis löytyi isäntäperheen pakastimesta.

Siirtotyöläisten kuolemat ovat aikaisemminkin herättäneet keskustelua. Alkuvuodesta Filippiinien presidentti Duterte syytti kuwaitilaisten työnantajien ajavan filippiiniläisiä itsemurhiin.

Tammikuinen tapaus oli Dutertelle liikaa. Uutiskanava CNN uutisoi presidentin lausuneen, että hän on valmis "äärimmäisiin tekoihin" ulkomailla työskentelevien filippiiniläisten suojelemiseksi.

Pian tämän jälkeen Filippiinien hallitus lupasi ilmaisen paluulennon takaisin kotimaahan jopa 10 000 Kuwaitissa työskentelevälle. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch kuitenkin arveli kiellon lisäävän vääryyksiä. Moni epätoivoisesti työn perässä oleva löytää epävirallisia ja turvattomia reittejä saapua perille.

Siirtotyöläisten kohtelu kärjistyi keväällä Kuwaitin ja Filippiinien väliseen diplomaattiseen kiistaan.

Kotiapulaisten olot vaihtelevat Lähi-idän maissa ja perheissä. Rikkaita Persianlahden maita köyhemmässä Jordaniassa kotiapulainen saattaa parhaimmillaan saada parempaa palkkaa kuin koulutettu paikallinen.

– Osa perheistä ottaa passin ja pitää apulaista kotiorjana. Mutta oikein hyvät lapsenvahdit ovat niin haluttuja, että he saavat enemmän palkkaa kuin insinöörit, kertoo Laura Palovuori , joka on asunut perheensä kanssa Jordaniassa muutaman vuoden.

Palovuoren mukaan Jordaniassa palkattuja siirtotyöläisiä suosivat ennemmin varakkaat ulkomaalaiset kuin paikalliset. Hyvä lapsenvahti saattaa saada kelvollista palkkaa, jotta tämä pysyisi perheen luona.

– Eräs leikkipuistossa tapaamani äiti murehti, että kotiapulaisten sopimukset ovat vain kaksivuotisia. Hän pohti, miten pärjää ilman apulaista.

Ida Kannisto

Kommentoi