Lecce on meluisan tunnelmallinen helmi Italian saappaankorossa

Koe Etelä-Italian kirkas valo ja hälyisät, mutta iloiset ihmiset. Katsasta pääskyparvet ja viileät kirkot.

Tervapääsky-parvien syöksähtely kapeiden katujen ja katedraalien varjoissa. Barokkikaupungin muuttuva väri keskipäivän vaaleankeltaisesta iltapäivän ruusunpunaan ja illansuun syvään okraan.

Se on Lecce – tervapääskyjen ja kirkkojen kaupunki.

Syvässä etelässä, Italian saappaankorossa Apuliassa sijaitsevan kaupungin ydin on vanhakaupunki eli barokkikeskusta. Piazza S. Oranzo kerää jo aamusta matkailijat ja kaupungin väen kuhisevaksi ihmismassaksi.

Turistit vaeltavat paikasta toiseen muistomerkkejä valokuvaten, selfieitä ottaen ja pikkuhiljaa päivettyen lähes räikeän kirkkaan toukokuisen auringon hehkussa.

Paikalliset istuskelevat amfiteatterin reunuskivillä ja torin portailla tai katselevat torin menoa espressonsa yli kahdesta aukion reunan baarista. Heidän puheensa on nopeaa, epäselvää ja kovaäänistä.

Mitä etelämmäksi Italiassa menee, sitä kovaäänisemmäksi puhe tuntuu muuttuvan.

Meteliin totuu, ja siitä alkaa pitää. Joukkoon sulautuu niin, ettei kohta ymmärrä olevansa vaaleaihoinen ja harmaahiuksinen muukalainen tummien ja iloisten paikallisten keskellä.

Lecceläisiä se ei kummastuta, täällä on totuttu turisteihin. Matkailu ja siihen liittyvät palvelut ovat kaupungin merkittävimpiä elinkeinoja. Pohjoisitalialaisetkin tulevat Lecceen, "etelään".

Eroja Italian pohjoisen ja etelän välillä korostetaan maan sisällä. Ne kai italialaisille näkyvätkin selvemmin kuin matkailijalle.

Matkailijakin voi havaita joitakin mentaliteettieroja. Pohjoisitalialainen on välittömyydestään ja sydämellisyydestään huolimatta käytökseltään ja olemukseltaan jäykempi kuin etelässä kasvanut.

Ero näkyy erityisesti palvelukulttuurissa. Leccessä tarjoilijat lähes poikkeuksetta ovat naisia, kun he pohjoisessa ovat miehiä.

Pohjoisen tarjoilija käyttäytyy lähes virkamiesmäisesti etelän tarjoilijaan verrattuna. Tosin lecceläinen nopeus ja välittömyys ilmenee myös sähläämisenä, sekoiluna ja virheinä. Mutta niille iloisille anteeksipyynnöille ja ainaiselle hymylle ei voi olla kitkerä.

Leccessä vietetään myös siestaa. Suurin osa kaupoista sulkee ovensa, rakennustyömaat hiljenevät ja ravintolat ovat kiinni. Vain baarit päivystävät odotelleen hikistä turistia, joka ei ymmärrä mennä varjoon, hotelliin lepäämään.

Hiljainen aika on noin kolmesta viiteen iltapäivällä. Seuraavaa hiljaista hetkeä saa sitten odottaakin.

Melu vanhassakaupungissa loppuu yöllä yhden aikoihin. Katuja aletaan siivota aamuneljältä, ja siivouskoneista lähtee aikamoinen meteli, joka kimpoilee katujen kuiluissa.

Jos pitää nukkumisesta, kannattaakin ottaa majoitus jostakin vanhankaupungin keskustoria kauempaa tai muualta kaupungilta.

Siestan hetki on kuitenkin oivallinen aika kuljeskella pitkin tyhjiä katuja katselemassa kaupungin lukuisia kirkkoja. Niissä on aina viileää ja hiljaista. Useimmissa voi sytyttää kynttilän tai ostaa pienen pyhimyslehtisen kirkon toiminnan rahoittamiseksi. Euro on riittävä maksu.

Kirkkoja vanhastakaupungista löytyy niin monta, että lienee parasta katsoa muutama kunnolla kuin yrittää käydä kaikissa. Tunnetuimmat ovat Duomo, jonka aukio on itsessään näkemisen arvoinen, sekä Sant Irenen kirkko, jonka alttaripäädyn barokkinen uhkeus mykistää katsojan.

Lecce on myös täynnä suuria palatseja, joista osa esitellään katsojille opastetusti. Palatsit ovat Leccessä vaikuttaneiden rikkaiden kauppias- ja ylimyssukujen rakentamia ja ehdottomasti vierailun arvoisia.

Kuuma siestakävely Leccen vanhankaupungin nähtävyyksien keskellä heittää kokijansa vuosisatojen taakse tunnelmaan. Monen mielipaikka helteisessä kaupungissa on kuitenkin vanhankaupungin kyljessä sijaitseva yleinen puisto. Sen suihkulähteiden kauneus ja puiden tuoma varjo rauhoittaa keskustorin metelin jälkeen.

Puistossa sijaitsee myös kaunis kahvila, Caffe del Parco, jonka toimintaa pyörittää iloinen ja huumorintajuinen pariskunta, Annarita ja Francesco.

25 vuotta naimisissa olleen avioparin touhu käy sutjakasti ja varsinkin Annarita juttelee mielellään kaikkien asiakkaiden kanssa: mistä tulet, oletko naimisissa, onko lapsia ja kaikkea muuta tärkeää.

Kannattaa kierrellä myös Kaarle V:n linnoituksen takana sijaitsevalla torilla, jossa myydään kaikkea vaatteista silitysrautoihin, CD-levyistä kukkiin ja siemeniin.

Tärkeintä Leccessä on ilmapiiri. Etelä-Italian kirkas valo ja iloiset ihmiset. Tervapääskyjen viuhuvat parvet ja kirskunta. Vielä Suomessa sujahdan helposti Leccen tunnelmaan tervapääskyjen lentoa katsellessani.

Juttu on julkaistu lehdessä 1.6.

Kommentoi