Helikobakteeri ja mahasyövät harvinaistuvat

Helikobakteeritartuntojen määrä on laskenut voimakkaasti Suomessa. Siksi mahasyövän ja vatsahaavan saa yhä harvempi.

Helikobakteeritartunnat ovat vähentyneet Suomessa voimakkaasti samalla, kun elintaso ja yleinen hygieniataso ovat parantuneet.

Helikobakteeritartuntojen lasku näkyy suoraan mahasyöpätilastoissa, sillä suurin osa, 80–90 prosenttia, mahasyövistä on helikobakteerin aiheuttamia. Se aiheuttaa vatsalaukun limakalvojen surkastumista, mikä puolestaan lisää mahasyövän riskiä.

Kehityksen myötä yhä harvempi sairastuu mahasyöpään. Mahasyöpäpotilaiden määrä on vähentynyt Suomessa merkittävästi.

Tällä hetkellä vuosittain mahasyöpään sairastuu noin 600 suomalaista. Vuonna 1970 sairastuneita oli Suomen Syöpärekisterin tietojen mukaan yli kaksi kertaa enemmän.

Mahasyöpä on poikkeus syöpien joukossa, sillä kaikkiaan Suomessa todettujen syöpätapausten määrä on yli kolminkertaistunut viidenkymmenen viime vuoden aikana.

Esimerkiksi paksusuolensyöpään sairastuu nykyisin vuosittain kolme tuhatta suomalaista, kun vuonna 1970 sairastuneita oli noin neljä kertaa vähemmän.

–Mahasyöpä on ainoa syöpä, jonka esiintyvyys on Suomessa merkittävästi vähentynyt ja vähenee edelleen, sanoo Oulun Terveystalon gastroenterologian ja sisätautien erikoislääkäri Olli-Pekka Koivurova.

Molempien syöpien esiintyvyyttä selittää elintaso. Elintasosyöväksikin kutsutun paksusuolensyövän yhtenä riskitekijänä pidetään runsasta punaisen lihan syöntiä.

Mahasyövän merkittävin aiheuttaja, helikobakteeri, taas liittyy hygieniaoloihin, jotka Suomessa ovat kehittyneet valtavasti. Helikobakteeri on yhdistetty etenkin kaivoveteen ja ruoan säilytykseen jääkaappia ja pakastimia edeltävänä aikana.

Nykyään enää arviolta 15 prosenttia suomalaisista kantaa helikobakteeria, kun se vielä 1930- ja 40-luvuilla oli puolella väestöstä. 1990-luvulla tai sitä myöhemmin syntyneistä helikobakteeri on enää alle kymmenellä prosentilla, ja se harvinaistuu edelleen.

–Pian voidaan haaveilla hetkestä, että helikobakteeria ei esiinny Suomessa ollenkaan, Koivurova sanoo.

Mahasyövän lisäksi helikobakteeri on riskitekijä myös pohjukaissuolihaavalle ja vatsahaavalle. Esimerkiksi vatsahaavoista 95 prosenttia on joko helikobakteerin tai tulehduskipulääkkeiden aiheuttamia.

–Helikobakteerin harvinaistuminen on johtanut myös vatsahaava- ja pohjukaissuolihaavatapausten vähentymiseen, Koivurova sanoo.

Hän on mukana Oulun yliopistollisessa sairaalassa meneillään olevassa tutkimuksessa, jossa kartoitetaan vatsalaukun tähystykseen tulevien potilaiden vatsavaivoja, vatsasyöpäriskiä ja sen seulontamahdollisuuksia sekä muun muassa vatsahaavojen yleisyyttä. Edellisen kerran vatsahaavojen yleisyyttä selvitettiin 1990-luvulla.

–Tarkempia tutkimustuloksia on luvassa tämän vuoden jälkeen, mutta jo nyt voidaan sanoa, että 1990-luvulla vatsahaava oli huomattavasti yleisempi vaiva kuin nykyään.

Helikobakteerin suurin riskiryhmä ovat maahanmuuttajat, koska he tulevat usein maista, joissa helikobakteeri on hyvin yleinen.

Maailmanlaajuisesti helikobakteeri on edelleen hyvin yleinen. Esimerkiksi Kiinassa ja Kaukoidässä se on arviolta noin puolella väestöstä.

Tämä heijastuu myös mahasyövän esiintyvyyteen: Kiinassa ja Kaukoidässä se on yleinen syöpä – toisin kuin Suomessa.

Vaikka helikobakteeri on varsin yleinen vitsaus, on edelleen hämärän peitossa, miten tartunta tarkalleen ottaen saadaan. Se kuitenkin tiedetään, että bakteeri tarttuu suun kautta, ihmiseltä ihmiselle. Tartunta saadaan lapsena, yleensä alle viisivuotiaana ja useimmiten vanhemmilta. Aikuiselle bakteeri tarttuu huonommin.

–Jos aikuinen ihminen aikoisi saada tartunnan, hänen pitäisi käytännössä syödä tuoreeltaan sellaisen ihmisen oksennus, jolla on helikobakteeri, Koivurova kuvaa.

Valtaosa helikobakteeritartunnoista on täysin oireettomia. Yleisimmin tartunta ja oireiden aiheuttaja tulee ilmi, kun potilaan vatsaoireita tutkitaan. Usein vatsaoireet eivät välttämättä liity helikobakteeriin.

Helikobakteeritartunta voidaan todeta neljällä eri tavalla: uloste- tai hengitysnäytteestä, verikokeella tai vatsalaukusta otettavalla koepalalla.

Sitä hoidetaan niin sanotulla häätöhoidolla, joka tarkoittaa käytännössä viikon kuuria kahta erilaista antibioottia sekä närästyksen hoidossakin käytettyä happosalpaajalääkitystä.

Häätöhoito tepsii suurimpaan osaan tapauksista.

–Selkeitä syitä lähteä hoitamaan helikobakteeria ovat todetut vatsahaavat ja pohjukaissuolihaavat sekä vatsan limakalvon surkastuminen, Koivurova sanoo.

Mikäli häätöhoito tehdään ajoissa, osittain surkastunut limakalvo voi vielä palautua normaaliksi, mikä puolestaan vähentää vatsasyövän riskiä.

Lähde: Suomen Syöpärekisteri

Juttu on julkaistu lehdessä 6.3.

Kommentoi