Tällä ei ole mitään tekemistä teeskentelyn tai pakonomaisen käytöksen kanssa, sillä eheytynyt sisäinen tila ei kaipaa ulkoa haettuja motiiveja.
Tilaa ei saavuteta takautumalla, vaan kasvaen kokemuksista kypsään aikuisuuteen kaikkine vastuullisuuksineen ja lähes täydelliseen riippumattomuuteen ympäristön antamista malleista.
Ihmisen on mahdollista "kadottaa itsensä" vasta sen jälkeen, kun hän on kehittänyt ihmisyytensä täyteen mittaansa. Henkisessä mielessä "kadottaminen" merkitsee kaikkien ulkonaisen elämän luomien ehdollistumien purkautumista, minkä jälkeen vasta sisäinen olemus voi tulla toiminnan lähtökohdaksi.
Lapsenomaisuus näyttää nousevan helposti esiin aikoina, jolloin elämän ulkonaiset puitteet mahdollistavat toimeentulon varsin vähäisin ponnistuksin. Saavutettu mukavuuden aste ei tosin anna pitkäkestoista tyydytystä, vaan toimii askeleena yhä voimakkaammille nautinnoille.
Hyvinvointivaltio alkaa muistuttaa huvinvointivaltiota, jossa kaiken pitää ehdottomasti olla miellyttävää.
Aikuiset ihmiset juoksevat kokopäiväisesti erilaisten pallojen (jotkut myös pullojen) perässä tai seuraavat silmä kovana muiden totista leikkimistä - ja joka potku ja kepin heilautus uutisoidaan!
Ohjelmatarjonta näyttää pinnallisen elämän omituisuuksia, niin sanottua viihdettä, jonka uskoisi istuvan lähinnä esipuberteetti-ikäisten ohimenevään makuun.
Vastuu itsestä ja omien toimien seurauksista alkaa hämärtyä, kun uskotaan vahvasti, että yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia kaikista - on siihen varaa tai ei - ja mikäli ei ole, lainataan niin kauan kuin joku vain lainaa antaa.
Niin - mihin kaatuivatkaan monet ylevät sivistykset? Moraalin rappeutumiseen, yleiseen välinpitämättömyyteen, laiskistumiseen ja filosofi Nietzschen sanoin: viheliäiseen mukavuuteen!
Kalervo Mielty
Tervajoki
