Monet kuntapäättäjät olettavat, että kunnanosiin perustetut lausuntoja antavat asukastoimikunnat ja -lautakunnat ovat riittäviä lähidemokratian edistäjiä. Jotkut arvioivat internetin palautejärjestelmät ja kunnan järjestämät keskustelutilaisuudet tehokkaiksi kansalaisvaikuttamisen väyliksi. Kunnanosavaltuustojen valitseminen kunnallisvaalien yhteydessä nähdään yhtenä mahdollisuutena. On myös esitetty kunnan jakamista vaalipiireihin, joiden avulla taattaisiin valtuutettujen alueellinen edustavuus.
Kylätoiminnan edustajat eivät ole konkretisoineet, mitä he tarkoittavat kylien ja kunnan välisillä neuvottelumenettelyillä tai kylien ja kunnan suhteen uusilla järjestelyillä. Millä tavoin uusissa suurkunnissa hoidettaisiin kymmenien kylien ja kunnan väliset neuvottelut ja mistä tuolloin sovittaisiin? Millä mekanismilla kunnat ohjaisivat resursseja yksittäisten kylien käyttöön? Miten tämä liitettäisiin kunnan budjettiprosessiin? Miten huolehdittaisiin kaupunkimaisten alueiden lähidemokratiasta? En pidä pyrkimystä yksittäisten kylien ja kunnan keskushallinnon väliseen suoraan neuvottelumenettelyyn realistisena. Esitetyt käytännöt olisivat liian työläitä, sattumanvaraisia ja niiden piiriin voitaisiin ottaa ainoastaan kevyen sarjan kysymyksiä.
Tähänastiset kokemukset ovat osoittaneet, että lausuntoja antavat elimet eivät pysty vaikuttamaan esimerkiksi alakoulun, päivähoidon, kotipalvelujen, neuvolan tai kirjaston kohtaloon. Internetin tai keskustelutilaisuuksien kautta kerättävän kansalaispalautteen systemaattisesta huomioon ottamisesta ei ole näyttöjä. Kunnanosavaltuustot ovat raskas väline. Miksei saman tien luovuta kuntaliitoksista ja tehdä maakunnallisia järjestelyjä, jotka säilyttävät nykyiset kunnat? Kunnan sisäisten vaalipiirien mahdollisuutta kannattaa tutkia, mutta selviydytäänkö tulevista haasteista pelkästään edustuksellista demokratiaa säätämällä?
Aidon lähidemokratian välttämätön ehto on todellinen toimivalta. Tämä tarkoittaa, että paikallisyhteisöjen asukkaiden tulee pystyä oikeasti vaikuttamaan lähipalvelujensa järjestämiseen ja maankäytön periaatteisiin. Heillä tulee olla myös mahdollisuus suunnitella omien asuinympäristöjensä tulevaisuutta ja suunnitelmat tulee kytkeä kunnan päätöksentekoon. Lähidemokratia on otettava osaksi kunnan poliittisia ja hallinnollisia käytäntöjä.
Yksi mahdollisuus on vahvan toimivallan aluelautakunta. Vanhat peruskunnat sopivat ainoastaan poikkeustapauksissa aluelautakuntien toimialueiksi. Maaseudulla aluelautakunnat muodostuisivat usean lähikylän toiminnallisista kokonaisuuksista ja kaupunkialueet jaettaisiin kansalaisten arjen kannalta järkeviin kaupunginosiin. Voitaisiin soveltaa kansalaisraatimenetelmää. Siinä eri väestöryhmien edustajat pohtisivat yhdessä asiantuntijoiden kanssa kerran vuodessa kolmen päivän ajan oman alueensa palveluihin ja maankäytön suunnitteluun liittyviä kysymyksiä. Kansalaisraadin työn tulokset sekä myös kylä- ja kaupunginosasuunnitelmat vietäisiin aluelautakunnan kautta kunnan suunnittelu- ja budjettiprosessiin.
Toimivaltaisen lähidemokratian periaatteet on kirjattava velvoittavina uuteen kuntalakiin. Muutoin mietojen lähidemokratiavälineiden soveltaminen jatkuu ja erityisesti maaseudun asukkaiden hyvän elämän edellytysten kaventuminen kiihtyy.
Hannu Katajamäki
Aluetieteen professori Vaasan yliopisto
