Kaupunkeja on vertailtu vuoden 2010 lopun tilanteen mukaan, ja silloin molemmat olivat hieman alle 60000 asukkaan paikkakuntia.
Vaasan kaupungin organisaatio pyöri vähän yli 6300 työntekijän voimin, kun Seinäjoella vastaava luku oli reilut 3700 (Pohjalainen 17.2.).
Yhdellä vilkaisulla voi todeta, että jotakin vinoutumaa luvuissa on. Tarvitaan parempia selityksiä kuin se, että Vaasassa on vanha kaupunkirakenne, kun taas Seinäjoki on maaseutumainen kaupunki.
Helppo tapa kiertää koko asia on tietenkin todeta, että työntekijämäärät eri kaupungeissa eivät ole vertailukelpoisia.
Miksi eivät ole? On tunnettu tosiasia, että palvelujen järjestämisessä voi olla ammottavia eroja parhaiden ja huonoimpien käytäntöjen välillä.
Joidenkin laskelmien mukaan esimerkiksi Helsingissä olisi saatavissa jopa 300 miljoonan euron vuotuinen säästö, jos kaupunki pääsisi tehokkuudessa samaan kuin monet muut kaupungit pääsevät.
Olisiko vertailuja syytä laajentaa ja verrata Vaasaa ja Seinäjokea muihin suunnilleen saman kokoisiin kaupunkeihin Suomessa?
Vertailu voisi paljastaa hyödyllistä tietoa siitä, kuinka eri kaupungit kykenevät vastaamaan yhteen niiden suurimmista haasteista eli tarpeeseen nostaa organisaatioidensa tuottavuutta.
Se työ odottaa kaikkia kuntia, ja siihen kuntauudistuskin tähtää.
Kaikkein kyseenalaisimpia ovat Vaasan tapauksessa sellaiset selitykset, joiden mukaan Vaasalla on varaa nykyisen kokoiseen henkilöstömäärään, koska kaupungilla menee hyvin, ja veroprosenttikin on kyetty pitämään siedettävällä tasolla.
Tuskin Vaasallakaan niin hyvin menee, että terveen talouden periaatteista voidaan noin vain tinkiä.
Kyse on yhteisistä verorahoista, joita virkamiesten ja luottamushenkilöiden täytyy aina käyttää hyvin taiten.
Heikko perustelu suurelle määrälle työntekijöitä julkisella puolella on sekin, että sillä puolella on työpaikkoja ja niissä hyviä veronmaksajia.
Toiminnan tehokkuus täytyy kuitenkin pitää koko ajan mielessä. On vältettävä tilanne, jossa palvelutyöpaikkojen ympärille alkaa kasvaa liikaa hallintopöhöä.
Turha väittää, että Suomi olisi siitä taudista vapaa. Päinvastoin, sitä on paljon liikkeellä.
Verorahojen yksi suuri ongelma on se, että jostakin tulee pakkomielteen kaltainen tarve myös käyttää viimeistä senttiä myöten kaikki mitä veroilla ja muilla maksuilla kansalaisilta kerätään.
Ehkä kyse on siitä, että verorahalla on liian monta isäntää ja kaikilla vähän erilainen käsitys siitä, mikä on viisasta ja mikä ei.
