Tove Janssonin luomien tarinoiden lisäksi muumien ystäville on tarjolla runsaasti myös muiden tekijöiden muumikirjallisuutta. Ikävä kyllä uusmuumit eivät aina ole kovin tasokasta luettavaa.
Monissa kirjoissa tarinat ovat yksiulotteisia, eikä räikeän karkkivärisistä tai hempeäsävyisistä kuvista aina välity kovinkaan muumimaisia tunnelmia.
Kirjoissa esiintyy ulkomuodoltaan muumihahmoja muistuttavia olentoja, mutta niiden luonteenpiirteet, puuhat, seikkailut, ja elämänfilosofia ovat kaukana siitä, mitä Jansson meille kertoi.
Uusmuumien joukkoon mahtuu silti hyviäkin kirjoja. Taitavia tekijöitä, jotka parhaimmillaan ovat saavuttaneet jotain Janssonin omien kuvakirjojen hengestä, ovat esimerkiksi Riina ja Sami Kaarla. Tekijäparin mainiot luukkukirjat (Muumipeikko auttaa, Muumipeikko eksyy, Muumipeikko herää) ovat saaneet seurakseen Pikku Myy -sarjan, jonka kaksi uusinta julkaisua ovat katselukirjaikäisille suunnattuja pahvikirjoja.
Kuka löytää paperit? -kirjassa jäljitetään Muumipapan paperinivaskaa, joka tuuli on lennättänyt ties minne. Liuskat ovatkin päätyneet hyötykäyttöön: purjeeksi, liidokiksi, puhallusputkeksi, hatuksi. Kuka saa kukan? -tarinassa puolestaan seurataan, miten Muumilaakson väki antaa toisilleen kukkia. Samalla tavataan kaikki keskeiset hahmot.
Tekstiä on tietysti vähän, vain rivi kullakin sivulla, mutta varsinkaan Kuka saa paperit? -kirjan sanasto ei ole aivan yksinkertaista. Lisäksi kadonneiden liuskojen etsiminen vaatii hiukan hoksaamista. Kuvat ovat molemmissa kirjoissa komeat, värejä on sopivan niukasti ja valitut sävyt miellyttävät.
Esiin nostamisen arvoinen on myös Tuula Korolaisen riimittelemä Muumipeikon leikkikoulu -sarja. Aiemmissa osissa on opeteltu kirjaimia, numeroita ja luontotietoa. Uusimmassa tutustutaan väreihin.
Kirjan runot on sommiteltu löyhäjuoniseksi tarinaksi, jonka ytimenä on rapistuvan muumitalon maalaaminen. Runoja on ilo lukea, sillä riimit ja rytmit eivät onnahtele. Mukaan on solmittu näppärästi myös tiedonmurusia. Letkeästi loruillen opitaan, miten sateenkaari muodostuu ja mitä sen päästä voi uskomuksen mukaan löytyä.
Kuvitus on sarjan aiempien kirjojen tapaan Kimmo Torvisen. Tasaväriset, selkeät kuvat ovat helppoa katseltavaa, mutta tyytyvät tukemaan ja kertaamaan runojen kertomaa.
