Muusikko Paleface eli Karri Miettinen on toimittanut Rappiotaidetta - Suomiräpin tekijät -kirjan, jossa 30 artistia selvittää lyriikoitaan ja taustojaan.
Vaikka räpaktiviteetit vaikuttavat usein olevan liiaksi Helsinki-Tampere-keskeisiä, on Paleface hienosti huomioinut riimittelijöitä eri puolilta Suomea. Pohjalaismaakuntia edustavat vaasalainen Myyrä (Markku Ikonen) ja kokkolalaistaustaiset Laineen Kasperi (Kasperi Laine) ja Solonen (Tomi Solonen).
Laajan maantieteellisen huomioinnin kääntöpuolena tulee esiin sitä, miten vähän on mukana suuren yleisön tietämiä sanataitureita. Heihin Palefacen lisäksi lukeutuvat mm. Asa, Cheek, Pyhimys ja Notkea Rotta. Harva tuntee kristillistä puolta esiin tuovaa Hyzää, Jodarokkia, Setä Koposta tai Spinefarm Recordsillekin räpkokoelman koonnutta Davoa. Kirjassa yllättävän moni nostaa Davon kovimmaksi suomalaiseksi räppäriksi.
Artistit ovat valinneet tarkasteluun kolme omaa tekstiään: varhaisen, ns. napakympin ja ennen julkaisemattoman. Kirjan taitto on väljä, siksi artistien omat esittelyt olisivat voineet olla pitempiä. Palefacen olisi kannattanut toimittaa esittely- ja taustoitustekstejä rohkeammin. Osa sisäpiirislangista jättää hämilleen. Hyvä idea oli sisällyttää kirjaan perussanasto.
Suomiräpin historiaosuuden Paleface on koonnut hienosti ja se on helppolukuinen.
Suomessa pinnalle pääsi 90-luvun alussa huumoriräp. Pääkköset, Raptori ja MC Nikke T muodostivat tuolloin pyhän kolminaisuuden. Moni kirjaan valittu artisti teki niiden innoittamana ensimmäisiä räpkokeilujaan. Osa kertoo kyseisistä innoittajista häpeillen.
Paleface kirjoittaa 90-luvun puolivälissä olleen Suomessa jo jonkin verran säännöllisesti keikkailleita ja julkaisuja tehneitä ryhmiä. Hän mainitsee Myyrän, Iasonin (TommiHannuksela) ja Beben (Panu Savinainen) muodostaman vaasalaisen illLogicin lukeutuneen niihin. Suomiräpin toisen sukupolven suunnannäyttäjäksi ja lähtölaukaukseksi nostetaan ansaitusti esiin Fintelligensin Voittamaton-single (1999).
