Anton TŠehovinLokki on mestarin tunnetuin näytelmä. Kokkolan kaupunginteatterin esittämänä klassikko on siirretty venäläiseltä järvirannalta Kokkolan Vartiolinnaan, jossa kaupunginteatteri nykyään toimii.
Venäläinen melankolia sopii mainiosti myös Keski-Pohjanmaalle, sillä näytelmän ajatus ei ole vuosien aikoina menettänyt uskoaan.
Näytelmän henkilöt puhuvat kesäisinä hetkinä niin joutavia kuin syvällisiäkin ja ovat niin täynnä itseään ja omia rakkaushuoliaan, että maailma heidän ympärillään kutistuu ja he kaikki kulkevat toistensa ohi.
Nuori kirjailija Konstantin palvoo Ninaa, mutta Nina on rakastunut kirjailija Trigoriniin. Nuori Masa puolestaan on syvästi rakastunut Konstantiniin, mutta menee lopulta naimisiin perässään uskollisesti tallustavan, ikävystyttävän opettajan kanssa. Konstantinin äiti, suuri näyttelijätärdiiva, Irina Arkadina pitää huolen siitä, että Trigorin on ja pysyy hänen käden ulottuvillaan.Ohjaaja Ari-Pekka Lahti on muokannut klassikkotekstin Keski-Pohjanmaan murteelle ja Kokkolaan sopivaksi.Teos seuraa alkuperäistekstiä pienin muutoksin ja saa sen sopimaan täydellisesti Kokkolan näyttämölle.
Näytelmässä on useita humoristisia kohtauksia, jotka uppoavat ainoastaan paikallistuntemusta omaaville. Esimerkiksi opettajaa esittävä Hannu Björkbacka kertoo turhautuneena, kuinka hänen iltansa kuluvat vakavasti otettavana kulttuurikriitikkona maakuntalehteen kirjoittaen. Tosielämässä Björkbacka kirjoittaakin kulttuuriarvosteluja lehteen.
Murteesta näyttelijät selviytyvät ilman ongelmia, ja toisilta murre tuleekin sieltä jostain syvältä ilman erillistä opettelua.
Näyttämöllä kuullaan useita lauluja, ja ne tuovat sopivan tauon usein pitkähköjenkin monologien väliin. Lauluosuudet hoidetaan erittäin mallikkaasti näyttämöllä soittavan Jani Korven avulla. Erityisesti Sini Hukkasen koskettava laulu uppoaa syvälle sydämeen.Näytelmän roolitukset ovat onnistuneet täydellisesti.Sauli Suonpää nuorena kirjailijana on samalla sekä herkkä että koskettava. Rakkaudesta riutuvan nuoren miehen ongelmat tulevat selvästi esille.
Annika Poijärvi naiivina Ninana on onnistunut valinta samoin kuin Tanja-Lotta Räikkä näyttelijätärdiivana.
Näytelmän lavastus on hyvin simppeliä.
Osa katsomosta on sijoitettu näyttämölle molemmin puolin. Teatterikokemus on varmasti erilainen näyttämöllä istuen, ja välillä katse harhautuukin yleisöön ja heidän reaktioidensa seuraamiseen.
Lahden sovittama ja ohjaama Lokki on hyvin intensiivinen kokemus, joka kestää useammankin katsomiskerran. Se on samalla teatterinjohtajan loistava jäähyväistyö Kokkolalle.
Lahti jättää jälkeensä suuret saappaat täytettäväksi.
