Ruotsalainen Peter Englund (s.1957), on yksi aikamme taitavimmista historian popularisoijista.
Suuren yleisön tietoisuuteen hän tuli viimeistään teoksellaan Förlutenhetens landskap vuodelta 1991. Tämä on nyt vihdoinkin saatu suomennettua nimellä Menneisyyden maisema.
Suomeksi hänen tyylilleen uskollisia historiateoksiaan on aiemmin ilmestynyt seitsemän. Kirjoja on käännetty useille kielille.
Kirjailija on ollut Ruotsin akatemian jäsen vuodesta 2002 ja sen pysyvä sihteeri vuodesta 2009. Englund on palkittu Ruotsin kahdella arvostetuimmalla kirjallisuuspalkinnolla August-palkinnolla ja Selma Lagerlöf-palkinnolla.
Menneisyyden maiseman esipuheessa kirjailija pohtii historian(kirjoituksen) olemusta ja erottaa sen kahdeksi luokaksi.
On olemassa suuri historia, joka käsittelee hallitsijoiden toimia ja sotahistoriaa. Se osa historiasta on painottunut miesten maailmaan.
On olemassa myös pieni historia, joka paneutuu arkipäiväisempiin seikkoihin, jotka voivat silti olla hyvinkin merkityksellisiä. Tämä pieni historia on kotien, lähipiirien ja ennen kaikkea naisten historiaa.
Kirjaa voi lukea itselle sopivassa järjestyksessä.
Vastauksia löytyy muun muassa sellaisiin kysymyksiin kuin: millainen oli todellisuudessa viktoriaanisen ajan Englannin seksuaalinen ilmapiiri, mitä oikein tapahtui noitavainojen aikaan ja minkälaisia sotapäälliköitä on ollut menneissä Euroopan sodissa sekä milloin on alettu nähdä myös luonnon esteettisiä ulottuvuuksia.
Erityisen kiinnostavana pidin esseetä köyhyyden historiasta. Vaikka se on kirjoitettu 1990-luvun alussa, sen pohtiminen on ollut yhteiskunnallisessa keskustelussa mukana viimeisten vuosien aikana erityisen paljon Itä-Euroopasta tulleiden kerjäläisten vuoksi.
Englundin sujuvasanaiseen ja helposti avautuvaan historian pohdintaan voi jäädä koukkuun. Niin on käynyt minullekin. On hyvä tuntea sekä suurta että pientä historiaa, jotta ymmärtää jotain maailmamme rakentumisesta tänä päivänä.
