Monissa meistä on sen verran tirkistelijän vikaa, että entisen presidenttimme Urho Kekkosen naisista kertova näytelmä kiinnostaa. Kekkosen aikana oli mahdollista pitää sivusuhteita hyvinkin avoimesti, vailla pelkoa median ja yhteiskunnan massiivisesta huomiosta ja tuomiosta.
Sylvi ja Anita -näytelmä on fiktiivinen, mutta tosielämään pohjautuva tarina Sylvi Kekkosen ja Anita Hallaman suhteesta Urho Kekkoseen ja toisiinsa. Presidentti Kekkonen aloitti vuonna 1963 rakkaussuhteen diplomaatin rouvan Anita Hallaman kanssa. Erityistä on, että sekä Sylvi Kekkonen että Jaakko Hallama olivat tietoisia puolisoidensa suhteesta.
Kari Rentolan ohjaama esitys kuvaa Sylvi Kekkosen ja Anita Hallaman elämän risteyskohtia vuodesta 1963 vuoteen 1974, jolloin Sylvi Kekkonen kuoli.
Näytelmä seuraa tapahtumia kronologisesti ja valitettavan yksitasoisesti jättämättä tilaa katsojan omille tulkinnoille. Teksti koostuu naisten vuorottelevista, suurelta osin todellisuuteen pohjautuvista monologeista sekä esityksen lopun fiktiivisestä dialogista, jossa naiset selvittävät välejään ja suhdettaan presidentti Kekkoseen.
Rouva Anita Hallama kutsuttiin vuonna 1963 Sylvi Kekkosen seuralaiseksi valtiovierailulle Jugoslaviaan. Siitä alkoi Hallaman ja Urho Kekkosen 16 vuotta kestänyt rakkaussuhde.
Sylvi ja Anita -esitys jää valitettavasti hirtehisen ihmissuhdedraaman tasolle. On selvää, että todellisuuspohja ja näytelmässä käytetyt historiallisten henkilöiden kirjoitukset helposti kangistavat fiktion. Politiikan, vallan ja ihmissuhteiden tuoman jännitteen pohdiskelun olisi toivonut lähtevän paremmin lentoon, jotta esityksestä olisi muodostunut täysipainoinen teatterikappale. Panu Rajalan tekstin on dramatisoinut Merja Turunen, mutta hän ei ole saanut näytelmää rytmiä ja syvyyttä.
Ohjaus on melkoista monologitekstien välistä sisään- ja uloskävelyä. Visuaalisesta ilmeestä vastaava Katariina Kirjavainen on luonut onnistuneen kontrastin "look a like" -puvustuksen, niukan lavastuksen sekä tunnelmaa luovien projisointien välille.
Sylvi ja Anita -näytelmä on toteutettu jähmeästi.
Eeva-Liisa Haimelin esittää Sylvi Kekkosta raukeasti ja epävarmasti replikoiden. Heidi Heralan tulkinta Anita Hallaman persoonasta tukeutuu vahvasti Heralan kalseaan äänenkäyttöön ja sitä kautta syntyvään ronskiin huumoriin. Herala on hauska, mutta hauskuus on irrallaan näytelmän kokonaisuudesta.
Ville Sormunen on näytelmän "dramaturginen elementti" esittäen milloin adjutanttia, Kekkosta tai joulupukkia. Helsingin kaupunginteatteri on viime vuosina toteuttanut useita poliittisen historiamme henkilötarinoita näytelmiksi. Aiheet ovat olleet kiinnostavia, mutta toteutukset ovat vain harvoin onnistuneet teatteriesityksinä.
