Päivä on kuin lumisade. Lumi sataa taivaalta, eikä sitä mikään pysäytä. Samalla tavalla päivä alkaa aamulla ja jatkuu iltaan asti. Sitten tulee yö, ja pääsee nukkumaan.
Näin johdattelee vaasalainen Satu Grönroos lukijat romaaniinsa. Tänään ilmestyvä Lumen syli, (Atena 2012), on Grönroosin esikoinen.
Lumi ja talvi ovat kirjassa vahvasti läsnä. Pakkanen paukkuu männyissä, lumi lentää kengänkärjissä ja sataa taivaalta lumiukkolumena.
Kertojaääniä on kaksi, ekaluokkalainen Helmi, talven tyttö, helmikuussa syntynyt, ja Kaarina, Helmin opettaja.
Tapahtumat sijoittuvat 1960-luvun lopun Jyväskylään. Aikakausi piirtyy kirjasta elävästi: vuonna 1968 lauantai oli työpäivä, naisilla oli tupeeratut pallokampaukset, tyypillisin ruoka oli perunat ja kastike ja ulkovessat yleisiä kaupungeissakin.
Romaanin alussa tapahtuu tragedia: Helmin paras ystävä Mirjami kuolee auto-onnettomuudessa. Myös toinen ystävä, Saara, häviää äkkiä Helmin elämästä. Kirjojen parissa viihtyvä, yksinäinen tyttönen uppoutuu yhä enemmän kuvitelmiinsa.
Helmin perheeseen kuuluvat Elsa-äiti, kaksoisveljet ja yllättäen Helsingistä ilmestyvä isoveli. Elsan energia menee kahden työn ja arjen hoitamiseen, Helmin ongelmia hän ei osaa nähdä, saati niihin puuttua.
Äitiä paremmin omaperäistä, toisaalta haurasta, toisaalta vahvaa tyttöä ymmärtää Kaarina-opettaja. Heidän välilleen syntyy erikoinen yhteys. Tytöllä ja opettajalla on myös sama kyky: he näkevät enteitä tulevasta.
Vasta virassaan aloittaneen Kaarinan mieltä hämmentää odottamaton raskaus. Aviomies Antero on jähmeä ja etäinen, mutta Kaarina on luvannut papin edessä rakastaa ja aikoo lupauksensa myös pitää.
Menettäminen nousee yhdeksi kirjan keskeisimmäksi teemaksi. Helmi on isätön, sitten ystävätönkin. Elsa on menettänyt miehensä, eikä Kaarinakaan selviä ilman raskaita menetyksiä. Perheet ja ihmiset ovat rikkinäisiä.
Omat haamunsa elämään tuo myös sota, siitä on vuonna 1968 kulunut vasta vähän aikaa ja sen jäljet näkyvät ihmisissä selvästi.
Teemaksi nousee niin ikään ihmisten ikävä toistensa luo, syliin ja lämpöön. Syli vain ei aina ole lämmin, vaan hyinen, lumen syli.
Freelance-toimittajana työskentelevän Satu Grönroosin esikoiskirja on erinomainen aloitus. Lapsen maailman ja mielenliikkeet Grönroos tavoittaa taitavasti. Romaanin kieli on aistivoimaista ja kaunista.
Tarinaansa Grönroos kuljettaa lukijan ymmärrykseen ja tarkkaavaisuuteen luottaen, kaikkia juonen käänteitä ei selitetä auki. Kirjassa menetetään paljon, mutta lohduton se ei ole.
Hyvä romaani jatkaa kirjoittautumistaan lukijan päässä vielä viimeisen sivun jälkeenkin. Lumen syli on tällainen romaani.
Mukava saada uusi kirjailijanimi Vaasaan.
