Bennett Millerin tositapahtumia kuvaava Moneyballon hitaasti kasvava draama tilastotieteestä, todennäköisyyslaskennasta, pelaamisesta, maailman muuttumisesta ja vähän rakkaudesta urheiluun.
Michael Lewisin samannimiseen kirjaan perustuva elokuva ei edellä sanotusta huolimatta ole tappavan tylsä. Intohimo urheiluun tai laskemiseen kerrotaan yksilön kautta ja pienellä liekillä.
Billy Beane (Brad Pitt) on entinen baseball-pelaaja, joka alkaa managerina kasata uudella tavalla joukkuetta. Beane toimii kuin ammattisijoittaja tai rahasta pelaava: järki syrjäyttää tunteen. Tilastoanalyysin hyödyntäminen ja tiukka itsekuri toteuttaa teoria myös käytännössä vie häviämistä vihaavan Beanen joukkueen menestykseen. Beanen kumppanina häärii laskemista rakastava tilastotieteilijä Peter Brand (Jonah Hill).
Kaksikko lukee pelaajista laadittuja tilastoja uusin silmin ja huomaa monta mielenkiintoista asiaa. Kaikki pelaajat eivät lyö kunnareita koko ajan, mutta moni sen sijaan juoksee lujaa tai tulee palamatta pesälle.
Puhtaalla matematiikalla ja pienellä rahalla herrat kokoavat joukkueen, joka alkaa kaikkien yllätykseksi pärjätä isompia ja kalliimpia joukkueita vastaan. Todennäköisyydet toimivat myös käytännössä.
Teorian todistaminen rahaa tuottavaksi on ilman muuta yksi tarinan kiehtovia puolia. Toinen on yksityisen kokemuksen muuttuminen vähäeleisesti yleiseksi ja kolmas erinomaiset näyttelijäsuoritukset.
Vanhan koulukunnan valmentaja (Philip Seymour Hoffman) tuo epäilyksineen vastavoimaa kuivaan tilastointiin uskoville Brandille ja Beanelle.
Eronneen Beanen huolenpito äitinsä luona asuvasta tyttärestä (Kerris Dorsey) tuo pelaajakauppoja kylmästi taktikoivan valmentajan persoonaan syvyyttä. Oman pelaajanuran epäonnistuminen tekee Beanesta peräänantamattoman.
Rauhallinen kerronta, vähäinen äänimaailma ja lähes kaikkien viihteellisten elementtien puuttuminen tekevät elokuvasta positiivisella tavalla erilaisen.
