Kun aluetieteen professori ja filosofisen tiedekunnan dekaani Hannu Katajamäki piti jäähyväispuhetta keskiviikkona, hän ei jättänyt yhtään tuskaista kiveä kääntämättä viimeiseltä työvuodeltaan.

Viestin pitäisi yltää ainakin rehtori Jari Kuusiston ja hallituksen puheenjohtajan Johnny Åkerholmin kuumottaviin korviin.

Ja heidän pitäisi sanoa muutakin kuin ehkä, että "tuttua Katajamäkeä".

Osa kipeästä jäähyväisviestistä osuu opetusministeri Sanni Grahn-Laasoseen (kok.). Suoraan sanottuna koko kolmikon pitäisi ymmärtää edes pyytää anteeksi.

Ehkä salaista suunnitelmaa filosofisen tiedekunnan alasajosta laati muutama muukin. Kunniatonta ja röyhkeää teiltäkin.

Suljettujen ovien takana tapahtui vuosi sitten paljon ikävää. Johtotähtenä oli ajatus ajaa yliopisto nöyrästi ensimmäisten joukossa valtiovallan toivomalle tielle.

Aivoriihi johti yliopiston kielten siirtämiseen. Toki Jyväskylä otti hanakasti vastaan. Vaasan päässä suuret ideoijat eivät hiiskuneet asianosaisille mitään. Dekaani Katajamäki, henkilökunta ja sadat opiskelijat järkyttyivät. Suuri harppaus tarkoittikin filosofisen tiedekunnan ositusta. Se oli lyhyt virsi. Myös hallintotieteet ja viestintätieteet saavat olla varuillaan. Kauppatieteet ja tekniikka ovat turvassa kaikelta.

Jälkikäteen voi kai kysyä, tiesikö Åkerholm, kuinka suurta joukkoa muutos koskee. Ei kymmeniä, vaan satoja, 750:tä.

Kukaan ei ole jäähyväisluennolla kuvannut tunteitaan yhtä riipaisevasti kuin Katajamäki. "Unettomat aamuyön tunnit, tuskaiset pohdinnat, avuttomuus, itsesyytökset, epäonnistumisen hyhmäinen muju."

Loistavien työvuosien jälkeen Katajamäki on "vihaisesti surullinen", koska yliopisto purkaa laajaa sivistysperustaansa.

Professorin rohkeita hyvästejä on pakko rakastaa. Nyt hän asettuu Turkuun. Hyvä niin, sillä piiskan pauke ei kuulu sinne Vaasasta. On rauhaa keskittyä kuutamoöihin.

PIRJO RAUTIO