Vesilain kokonaisuudistus pyrkii parantamaan vesiympäristön tilaa, tehostamaan vesitalousasioiden käsittelyä sekä lisäämään vesilain yhdenmukaisuutta ympäristönsuojelulain säännösten kanssa. Vesistöjen kunnostuksessa on käytössä monia tapoja. Uudessa laissa vesistöjen kunnostushankkeita säädellään aikaisempaa tarkemmin. Vesiympäristön perusteelliseen muuttamiseen tarvitaan lupa. Lupia annettaessa pohditaan haittoja ja hyötyjä, esimerkiksi yli 500 kuutiometrin ruoppauksille on aina hankittava lupa. Myös pienistä ruoppauksista ja ojituksista on ilmoitettava.
Veden puhtauden varjelemiseen suhtaudutaan laissa aikaisempaa tiukemmin. Esimerkiksi vedenottamoille määrätään suoja-alueet. Ilmeisesti myös pohjavesialueet aiotaan selvittää aikaisempaa paremmin. Luonnontilaisten purojen turvaamiseksi tarvitaan vesitaloushankkeelle jatkossa lupa aina, kun hanke voi vaarantaa puron uoman luonnontilan säilymisen.
Aluehallintovirasto myöntää jatkossakin vesiluvat, mutta yhteiskunnan kannalta tärkeässä vesitalousasiassa sen on kuitenkin pyydettävä valtioneuvoston lausunto, ei lupaa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi kulkuyhteyksien järjestämiseen, vesi- tai energiahuollon turvaamiseen tai alkuperäisen luonnon suojeluun liittyvät valtakunnallisesti merkittävät hankkeet.
Vedestä on jo nyt ja tulevaisuudessa nykyistä enemmän puutetta, joten Suomen vesivaroilla on varmasti kysyntää. Valtioneuvoston sitominen lausunnonantajaksi on tarpeen. Vaikka päätösvalta on edelleen aluehallintoviranomaisella, suurissa asioissa valtioneuvoston mielipidettä toivottavasti kuunnellaan.
Jäte- ja ojitusvesien lisäksi vesistöjen tilaa on muutettu vesirakentamisella. Suomen 160 000 jokikilometristä 90 prosenttia on hyötykäytössä. Joissa on patoja ja voimalaitoksia. Rakennettujen jokien tutkimusohjelmassa edistetään kalataloutta ja vaelluskalojen kulkemista ja myös käyttöä. Vanhojen rakennettujen jokien vaelluskalakantaa pyritään lisäämään rakentamalla patojen ohi kalateitä.
Suomessa oli riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan viime vuonna noin 1,9 miljoonaa vapaa-ajan kalastajaa ja alle 2 400 ammattikalastajaa. Kalastajia on eniten Hämeessä ja itäisessä Suomessa. Ammattikalastajien ja vapaa-ajan kalastajien saalis oli 160 miljoonaa kiloa. Kalakantojen hoitoa ja kalastajien motivointia tarvitaan, jotta kalan tuonti vähenisi. Vuosittain Suomeen tuodaan kalaa 450 miljoonaa kiloa 250 miljoonan euron arvosta.
