Kaiken taustalla nykyisen pääministerin David Cameronin taannoinen temppu kummittelee ja luo epävarmuutta sekä Britanniaan että koko Euroopan unioniin.

Hän lupasi briteille, että jos konservatiivipuolue voittaa vaalit, maan jäsenyydestä EU:ssa järjestetään kansanäänestys vuonna 2017. Cameronin veto näytti heti alkuun oudolta, ja tuo käsitys on ajan myötä vain vahvistunut.

Cameronin todellisia motiiveja on vaikea ymmärtää, sillä kyseessä on kova uhkapeli. Ilmeisesti hän ajaa takaa ennen muuta sitä, että britit pääsisivät erouhkauksen avulla neuvottelemaan omia EU-jäsenyyden ehtojaan uusiksi.

Briteissä on tunnetusti ollut aina paljon niitä, joita EU ei juuri sykähdytä. Mieluumminkin unionin merkitystä maalle epäillään. Britannia ei esimerkiksi kuulu euroalueeseen.

Uusilla jäsenyysehdoilla Cameron kuvittelee hillitsevänsä brittien EU-vastaisuutta, saavansa aikaan uudistuksia EU:ssa ja nostavansa omaa kannatustaan.

Toteutuessaan Britannian ero heikentäisi merkittävästi EU:ta.

Pohjoisen ja etelän herkkä voimien tasapaino vaikuttaa unionissa esimerkiksi kaikkiin tärkeisiin talouden linjauksiin.

Britannian poistuminen Saksan, Alankomaiden ja Pohjoismaiden rinnalta todennäköisesti vahvistaisi Ranskan ja Välimeren maiden painoarvoa.

Myös Britannian ja sen talouden asema muuttuisivat merkittävästi.

Nyt Lontoo on läntisen Euroopan pankkimaailman keskus. Voidaan pohtia, millaiseksi sen asema muuttuisi, jos Britannia jäisi unionin ulkopuolelle.

Rahamaailman painopiste alkaisi epäilemättä vähitellen siirtyä Saksaan.Myös Britannian mahdollisuudet jatkaa edelleen vapaakauppaa unionimaiden kanssa pitäisi arvioida uudelleen.

Ulkopolitiikankin näkökulmasta Cameronin veto tuntuu omituiselta. EU:n ulkopuolella maan merkitys kapenisi, eikä esimerkiksi sen vankka liittolainen Yhdysvallat katso hyvällä pääministerin uhkapeliä.

Ero heikentäisi huomattavasti myös unionin kansainvälispoliittista roolia. Esimerkiksi linkki Yhdysvaltoihin mitä ilmeisimmin menettäisi tehoaan.

Britanniakaan ei ole niin vahva, että yhä globaalimmassa maailmassa sen tulevaisuus olisi parempi ulkopuolella kuin unionin jäsenenä.

Vaalien lopputuloksesta ei voi sanoa mitään varmaa, ennen kuin äänet on laskettu.

Seurauksista sen sijaan voi sanoa sen, että sekä konservatiivien että työväenpuolueen noin kolmanneksen kannatuksella kumpikaan ei kykene muodostamaan enemmistöhallitusta.

Millaisia koostumuksia pienten puoluiden kanssa voi mahdollisesti syntyä, on vielä täysin auki.