Hanna Sjöbergin käsikirjoittama, Petteri Siposen ohjaama Horror Vacui sukeltaa vahvuuteen sairastuneen ihmisen mieleen. Psykologisen draaman päähenkilö on 25-vuotias Matilda (Mia Sui), joka ei suostu olemaan heikko.
Matildalta kuolee kaksi tärkeää ihmistä lyhyen ajan sisällä. Hautajaisissa Matilda itkee silmät päästään, mutta arjessa hän yrittää olla entistäkin vahvempi. Töissä nuoresta naisesta tulee itseään säästämätön suorittaja.
Hanna Sjöbergin alleviivaamaton käsikirjoitus jättää katsojalle tyhjiä paikkoja täytettäväksi. Matildan poikaystävän Miron (Mikko Manninen) yhä pahenevan alkoholiongelman syitä ei pohjusteta.
Matildan persoonanvaraan rakentuva tarina avautuu harkitusti kerroksittain. Keskellä näyttämön takaseinää on kangas, johon heijastetaan tykillä pariskunnan yhteisen elämän vaiheita.
Videokuva, valaistus ja äänet sulautuvat saumattomasti näyttelijöiden suorituksiin. Esitys saa syvyyttä ja leveyttä taitavasti rytmitetyistä teknisistä väliintuloista, kuten puhelinsoitoista.
Kolmen näkyvän näyttelijän lisäksi esityksessä kuullaan, vaan ei nähdä, muun muassa Matildan ystävää ja isää. Videopätkissä esiintyy uusia hahmoja, ja suoritukset ovat epätasaisempia.
Vakavaa pohjavirettä helpottavaa huumoria tarjoillaan videoissa, mikä on tyylillisesti toimiva, isoja teemoja kannatteleva ratkaisu. Parisuhdetta koettelevat haasteet esiintyvät kuitenkin käytännöllisellä tasolla.
Matildan ja Miron luistamattomaan yhteiseen sukseen voi Miron juominen olla yhtä hyvin syy kuin seuraus. Miro juo ja oksentaa, Matilda siivoaa sotkut ja nousee pyhyyteen. Miron raskaaksi tehtäväksi jää epäonnistua molempien puolesta. Mikkonen on vahvan levollinen luovuttaneena, suorastaan apaattisena poikaystävänä, jonka voimat ovat ehtymässä. Mia Suin suoritus aina oikeassa olevana, jyräävänä tyttöystävänä on intensiivinen. Matilda kysyy aina toisilta, onko kaikki hyvin, vaikka hänen tulisi esittää se kysymys itselleen.
Matildan psykologiaesittävä Karoliina Huhtaniemi tekee roolinsa vakavan naurettavasti. Turhaan mutta luottavaisesti terapiaistuntoihin kannettu nenäliinapaketti antaa symbolisesti toivoa edessä olevasta eheytymisestä.
Esitys on vakava, mutta ei missään tapauksessa synkkä. Hyvä käsikirjoitus ja tekniikan taitavasti mukaan sekoittava ohjaus yhdessä pääosaparin heittäytymisen kanssa vakuuttavat.
