(Fg-Naxos).
Moderni kotimainen folk voi hyvin. Yksi genren vaalijoista on Freija, joka ei pelkää sulauttaa taiteeseensa erilaisia vaikutteita.
SydänJuurilla osoittautuu mestarilliseksi albumiksi. Omat ja lainatut sävelmät kihelmöivät kauneutta ja syvällisyyttä, eikä arjen huumorikaan unohdu. Äänikudelmien kiehtovimmat elementit ovat Maija Ilo-Karhisen nokkahuilut sekä Arto Anttilan kontrabasso ja sopraanosaksofoni.
Kansanmusiikkikeitoksen helmenä säihkyy rautalankaversiona tunnettu valssi Emma, joka uhkuu pirteyttä Freijan syleilyssä.* * * * *
Appendix: Studiolive
(Propaganda).
Punk-yhtye Appendix sulkeutui studioon äänittämään jämäköitä tulkintoja uransa biiseistä. Porissa 1980-luvun alussa perustettu bändi suomii kuluneita yhteiskuntarakenteita samalla innolla kuin ennenkin; sanoma ei vaikuta juuri vanhentuneen 30 vuodessa. Rullaava kokonaisuus nautiskelee etenkin Ahti Impolan sähäköistä kitarariffeistä.* * * *
Juhani Kellosalo: Painting
a Sun on Black
Snow (omakustanne).
Ilmajoella asuva Juhani Kellosalo tunnetaan etevänä kirjailijana, mutta myös musiikin saralla hän hallitsee oman tyylinsä. Painting a Sun on Black Snow pudottelee kekseliään raikasta jazzrockia ja progea, jonka virtauksissa voi kuulla ripauksen Jukka Tolosta ja Pekka Pohjolaa.
Kellosalo soittaa suurelta osin instrumentaalisen kiekon kaikki soittimet itse. Kitarat ja kosketinsoittimet täyttävät tilaa kiehtovalla kiemurtelulla.* * * * *
Eri esittäjiä: Sininen ja
valkoinen (Warner).
Isänmaallisuutta hehkuva Sininen ja valkoinen perkaa kunnioittavan perinteikkäästi kansallisaarteita. Ylioppilaskunnan Laulajat, Helsingin varuskuntasoittokunta, Candomino-kuoro sekä monet muut esittäjät kohtelevat peruskallioita kuten Finlandia-hymni, Jääkärimarssi ja Hämäläisten laulu asiaan kuuluvalla ylväydellä.
Peräti 53 raitaa sisältävä levy sopii lähinnä arvokkaisiin juhlahetkiin.* * *
Face 84: Här kommer
det tjejer (Warner).
Kaikki Ruotsista tuleva ei ole kultaa. Neljän naismuusikon muodostama Face 84 liitelee tyhjänpäiväisissä iskelmä- ja euroviisusävyissä, muistaen lahden takaiset traditiot. Ruotsinlaivamainen pitkäsoitto ei tunnu muovisuudessaan ja persoonattomuudessaan istuvan edes kepeäksi kesämusiikiksi.*
Queensryche: Dedicated
to Chaos (Warner).
Progressiivisen metallin pitkän linjan ryhmä Queensryche leipoi yllättävän suoraviivaisen hard rock -kakun. Tasalaatuinen Dedicated to Chaos voisi hukkua massaan, jos laulaja Geoff Taten väräjävä vokalointi ei muistuttaisi olemassaolostaan. Eddie Jacksonilla vaikuttaa olevan tanakampi ote bassoon kuin aikoihin.* * *
The Del Moroccos: Blue Black Hair (Goofin´ Records).
The Del Moroccos hyödyntää ilmaisussaan 1950-lukulaisen rock and rollin ja autotallimeiningin värejä. Jimmy Suttonin tuottama yhtyeen esikoislevy kuulostaa letkeältä ja nostalgiselta, mistä suuri kiitos lankeaa eläytyvälle laulajalle Gabrielle Suttonille sekä saksofonien varressa ahkeroivalle Josh Bellille. Albumin kelmeät saundit kumartavat nöyrästi legendaarisille puurtajille.* * * *
Saara Aalto: Blessed
with Love (Playground).
Vaikka 23-vuotias Saara Aalto on jo saanut kosolti esiintymiskokemusta isoiltakin lavoilta, vasta nyt hän pääsi ahertamaan debyyttijulkaisunsa parissa. Blessed with Lovella helsinkiläinen taiteilija sukeltelee viuluilla kuorrutetun dramaattisen pop-musiikin kerrostumissa. Raidoille rakentuu suuria tunteita, joiden tulkinnassa Aalto pysyttelee lähinnä keskitien tuntumassa.* * *
Pyhimys: Medium (Monsp).
Pyhimys alkoi jo vuonna 2006 hahmotella Mediumia, jonka hip hop puki ylleen torvi- ja viulusovituksia. Ympäristön analysointi toteutuu osaavalla pehmeydellä. Sämplenä kuullaan mm. Cliff Richardin ja The Shadowsin hienon The Day I Met Marien sointuja.* * * *
Ola Melander: Blue
Marmalade (Fg-Naxos).
Malmössä, Lundissa ja Oslossa äänitetty Ola Melanderin esikoisäänite sekoittelee iloisesti jazzia, funkia, rockia ja maailmanmusiikkia. Löysemmät suvantokohdat hiukan latistavat kiekon terhakkuutta, mutta Made in Swedenistä tuttu kitaristi Georg Wadenius takaa edesottamuksillaan laadun pysyvyyden.* * *
JUHA SEITZ
