Steven Spielbergin ohjaama Yksisarvisen salaisuus on visuaalisesti hieno elokuva. Belgialaissyntyisen Hergén samanniminen sarjakuva ilmestyi vuosina 1942-1943 Le Soir Jeunesse -lehdessä. Dynaaminen kuvakerronta on paikoin upeaa katsottavaa.
Yksisarvisen salaisuus -elokuva on kolmen Tintti-albumin yhdistelmä (Kultasaksinen rapu 1941, Yksisarvisen salaisuus 1943 ja Rakham Punaisen aarre 1944), ja hyvä niin, sillä yhden albumin muuttaminen alkuperäisteokselle uskolliseksi animaatioksi olisi ollut järjetöntä.
Seikkailu alkaa käytetyn tavaran markkinoilta, mistä Tintti ostaa vanhan kolmimastoisen purjelaivan pienoismallin. Jostain syystä kaikki ovat tavattoman kiinnostuneita pienoismallista.
Tintin (Jamie Bell) eettisempää puolta katolilaisena toimittajana tuodaan esiin muutamassa kohtauksessa, mutta pääpaino kerronnassa on silti periamerikkalainen. Tintti ampuu aseella mielikseen, ja verikin roiskuu.
Leffassa kaikki toimii teknisesti hyvin. Vauhtia ja toimintaa saattaa olla jopa liikaa Neuvostoliiton aikana Tintti-albumit lukeneille. Isojen elokuvatuotantojen kuluja ei kuitenkaan vanhojen fanien lipputuloilla kateta.
Uutta tietokonepelisukupolvea onkin ajateltu erityisesti kuvakulmia mietittäessä. Kauniisti valoa tulvivat - kuin maalaustaiteen parhaimmissa töissä konsanaan - lähikuvat ovat monesti takaapäin otettuja, kuten peleissä.
Yhteiskunnallisiin epäkohtiin päättäväisesti tarttuvasta lehtimiehestä on Spielbergin käsissä sukeutunut nykyaikainen toimintaelokuvien sankari. Kunnollista tarinaa näyttävässä rainassa ei ole nimeksikään.
Viinaan menevä Kapteeni Haddock (Andy Serkis) ja umpitomppelit Dupont (Nick Frost) ja Dupond (Simon Pegg) ovat huolella tehtyjä, mutta sieluttomia hahmoja. Hyvännäköisen 3d-tekniikan lisäksi leffa sisältää pelkkiä väsyneitä kliseitä.
