- Silloinen puolisoni sairastui syöpään, isäni kuoli ja tyttäreni poika syntyi kolme kuukautta ennen laskettua aikaa. Myös äitini oli huonossa kunnossa.
Irtisanottu Lahti ei siis ehtinyt olemaan oikeastaan lainkaan toimettomana, vaan aika kului muita auttaessa. Auttamisesta ja hoitamisesta muodostui hänelle jokapäiväinen rutiini.
- Ei siinä paljon ehtinyt itseään miettimään. En edes suostunut ajattelemaan omaa tilaani ja tilannettani, mikä oli hyväkin asia.
Hän kertoo, että seurasi hoitajien työtä läheltä, muttei vielä siinä vaiheessa ajatellut, että lähtisi seuraamaan heidän jalanjälkiään.
Työvoimatoimiston virkailijan puheilla käytyään Kaarina Lahti löysi itsensä työvoimahallinnon rahoittamalta sosiaali- ja terveysalalle ohjaavalta jaksolta.
- Heti sen jälkeen hain vähän alle kaksi vuotta kestäneeseen lähihoitajakoulutukseen. Hakijoita oli lähes 70, ja minä olin yksi 16 onnellisesta, jotka saivat opiskelupaikan.
Lahti myöntää, että opiskelu oli ajoittain raskasta, mutta jokin siinä piti kiinni loppuun asti. Hän muistaa pimeät ja kylmät helmikuun aamut tasan kaksi vuotta sitten, kun hän oli työharjoittelussa kotihoidossa.
- Silloin ymmärsin, että tämä on se, mitä haluan tehdä. Ihmisten auttaminen ja läsnäolo heidän arjessaan oli selvästi minun juttuni.
Ihmisten kohtaaminen oli tullut hänelle tutuksi jo toimittajan työssä, mutta lähihoitajana hän saa omasta mielestään olla syvemmin läsnä. Paikallislehden toimittajan työssä hän oli oppinut raapaisemaan pintaa, muttei ollut kyennyt syventymään mihinkään kunnolla.
- Ennen kuin valmistuin lähihoitajaksi, kuvittelin tietäväni kaikesta vähän. Lähihoitajaksi opiskelun ja alalla työskentelyn myötä olen oppinut syventämään osaamistani.
Viime vuoden marraskuussa Lahti perusti oman yrityksen, josta saa kaikenlaista apua kotiin. Hän huomauttaa, ettei hän tarjoa vain siivouspalvelua, vaan myös apua muihin kodin askareisiin.
- Voin auttaa kaikissa arjen askareissa: siivoamisessa, ruoanlaitossa, ulkoilussa, peseytymisessä, ruokailussa, liikkumisessa ja lääkkeiden ottamisessa. Voin myös lähteä avuksi asioille apteekkiin, pankkiin, ostoksille tai erilaisiin tapaamisiin.
Hän lupaa auttaa myös ikääntyneiden vanhempien tai pienten lasten hoidossa, tilanteen mukaan.
Nuorena tyttönä sairaanhoitajan työstä unelmoinut nainen sanoo nyt, 58-vuotiaana, että ympyrä on sulkeutunut.
- Aloitin työni aikoinaan sosiaalitoimistossa.
Hän sanoo suoraan tykkäävänsä työstään ihan mielettömästi. Viiden vuoden päästä hän ei näe itseään vielä eläkkeellä, koska ei voi kuvitella itseään toimettomana. Hän onkin varoittanut kahta sairaanhoitajatytärtään, ettei häntä saa patistaa liian aikaisin eläkeläiseksi.
- Toivon, että minulla on silloin 3-4 työntekijää. Lähestyn silloin myös eläkeikää, jolloin voin vaikka myydä yritykseni.
