Heidi Smedlund, teksti
Minna HIrvelä, kuva
Useimmilla mieli kevenee kevättä kohden mentäessä. Opiskelijoille kesää edeltävä aika ei kuitenkaan ole se helpoin.
Jäljellä olevat kurssit pitäisi suorittaa, tehdä lopputyötä, kirjoittaa ylioppilaaksi, hakea kesätöitä ja vieläpä miettiä, mitä sitä haluaisi työkseen tehdä.
Laura Kankainen ja Emilia Tykki opiskelevat viestintää Vaasan yliopistossa. Kaverukset ovat juuri selvinneet kandidaatin tutkielmien seminaareista.
-Tämä on ollut raskain talvi aikoihin, Tykki huokaa.
Monen asian hoitaminen yhtäaikaisesti, kuten kandidaatin tutkielman tekeminen ja työskentely, on ylikuormittanut häntä. Vaikka Tykki myöntääkin olevansa stressaavaa tyyppiä, on tekemisten karsiminenkin vaikeaa.
-En osaisi jättää mitään pois. Olen mukana ainejärjestötoiminnassa, ja se vie paljon aikaa, mutta toisaalta se tuo mielekästä sisältöä arkeen.
Tykki uskoo, että ihminen aiheuttaa itse itselleen stressiä.
-Koitan pitää aina mielessä, etten ottaisi stressiä mukaan ihmissuhteisiini. Asioita ei saa purkaa muille liikaa, sillä stressistä tulee elämän keskiö, jos siitä puhuu paljon.
Kankainen vietti yhden lukukauden vaihto-opiskelijana Virossa. Paluu Vaasan arkeen sai aikaan pienen järkytyksen.
-Tajusin Virossa, etten halua toimittajaksi. Aloin miettiä, että haluanko opiskella oikeasti juuri tätä alaa.
Vaikka Kankaisen suunnitelmat tulevaisuuden ammatista ovat vielä auki, oloa keventää varmistunut kesätyöpaikka.
-On helpottavaa tietää tässä vaiheessa minne menen kesällä.
Opiskeluterveydenhuollon psykologit Anna Norrgård ja Anna-Maria Rajala sekä psykiatrinen sairaanhoitaja Päivi Somero ovat päivittäin tekemisissä opiskelijoiden kanssa.
Heiltä on haettu apua muun muassa masennukseen, ahdistukseen, univaikeuksiin, stressiin, parisuhdeongelmiin sekä myös vanhemmuuden haasteisiin.
-Usein ongelmat ovat henkilökohtaisia, eli lähtöisin jostain muusta kuin itse opiskelusta. Nämä ongelmat saattavat kuitenkin heijastua koulunkäyntiinkin, Norrgård selittää.
Itsenäistyminen ja vastuun ottaminen omista asioista ovat aiheita, jotka vaivaavat niin toisen asteen opiskelijoita kuin korkeakoululaisiakin. Opiskelupaikan myötä saattaa vaihtua niin kaveripiiri kuin muukin ympäristö.
-Useille nuorille tulee sellainen vaihe, jolloin he haluavat tulla toimeen omillaan. Muistutan opiskelijoita usein, että vaikka asuisikin yksin, niin perheeltä saa silti pyytää apua, Somero sanoo.
Rajalan mukaan opiskelupaineet saattavat olla sekä ulkoisia että sisäisiä.
-Joku saattaa vaatia itseltään, että on pakko valmistua mahdollisimman nopeasti, vaikka opinnot mahdollistaisivatkin hitaammankin tahdin.
Perusasioiden tärkeys ja tasapaino korostuvat myös psyyken kannalta.
-Tapaan suositella, että päivässä tulisi käyttää kahdeksan tuntia kouluun ja töihin, kahdeksan tuntia kavereihin ja muuhun vapaa-aikaan ja viimeiset kahdeksan tuntia nukkumiseen, Somero kertoo.
Hän kehottaa koulutöihin hukkuvia priorisoimaan asioita.
-Tehtävät kannattaa hoitaa pois alta yksi kerrallaan. Kaikkea ei voi saada valmiiksi kerralla.
