No, matkahan on muutamassa tunnissa ohi, ajattelen. Ei. Ei sinne päinkään. Vuoristotiet kiemurtelevat, ylä- ja alamäet päättyvät jyrkkiin kurveihin.
Jännitän takapenkillä, onko suolistobakteeri jo nujerrettu. Toivottavasti. Oloani ei helpota se, että muutama matkantekijä turvautuu muovipussiin.
Perillä, yli 12 tunnin matkan jälkeen, aurinko on jo laskenut. Ruoka ja kylmä olut maistuvat taivaalliselle. Uni maittaa.
Tällaista on matkustus Indonesiassa. Hidasta, mutta antoisaa.
Matkustin Indonesian pikkusaarten halki maitse ja meritse tuhat kilometriä. Se vei kuukauden. Monessa paikassa olisi voinut olla kauemminkin. Jos haluat nähdä monta pääsaarta, varaa vähintään puoli vuotta.
Menin useimpien turistien tavoin aluksi Balille. Bali on Indonesian yöelämän keskus, vapaamielinen hindulainen saari muslimien keskellä.
Suosituimmalla Kuta-rannalla kohtaavat surffaus, auringonpalvonta, seksi, konemusiikki, tyyli, kaupallisuus ja massaturismi, kuten missä tahansa muussakin Kaakkois-Aasian reppumatkailukeskuksessa.
Balillakin voi vetäytyä syrjäisempiin kolkkiin. Taiteilijakaupunki Ubud on tiedostavan turistin seesteinen tukikohta, josta voi tehdä päiväretkiä temppeleille tai vuoristoon.
Balilta pääsee helposti pois. Indonesiassa voi liikkua saarelta toiselle laivalla tai lentäen. Myrskyt ja juhlapäivät tosin muuttavat aikatauluja.
Menin Floresille noin 500 kilometriä Balilta itään. Sinne houkutteli muutama syy: syrjäisyys, taianomainen Kelimutu-tulivuori ja länsirannikon pikkusaarten komodonvaraanit.
Lensin Floresille Balilta. Kelimutun kraaterijärvet näki jo lentokoneesta. Kaikki kolme kraateria ovat erivärisiä.
Patikointi tulivuorelle on raikas kokemus. Päiväntasaajallakin kasvaa havupuita kilometrin korkeudessa.
Floresilla matkustaminen sujuu harvoin kulkevilla paikallisbusseilla tai takseilla. Ole varhain aamulla liikkeellä ja nauti maisemista. Saaren ravintoloista ei kannata odottaa huimia makuelämyksiä.
Floresilta pääsee Komodon ja Rincan saarille, jossa jopa 3-metriset lihaa syövät jättiläisvaraanit elävät. Niiden sylki myrkyttää saaliin veren.
Tai sitten voit yhdistää liskoretken risteilyyn, johon kuuluu snorklausta maailman suurimmalla koralliriutalla ja neitseellisten rantojen tutkimista.
Menin tällaiselle risteilylle, ja rantauduin kolmen vuorokauden päästä Balin naapurisaarelle Lombokille, jonka rannalla on kolme taivaallista löhöparatiisia, Gili-saaret.
Hyppäsin riippumattoon Gili Airilla, jossa eivät moottorit pärise. Matka sujuu hevoskyydillä. Saaren rantaa pitkin snorklatessa kului koko iltapäivä.
Tämä kaikki on vain pintaraapaisu. Käymättä jäivät kaikki suuret saaret: hermokeskus Jaava, tsunamin runtelema Sumatra, viidakkoinen Borneo ja syrjäinen Papua, jossa asuvat alkukantaiset viidakkoheimot.
Indonesia koostuu 17500 saaresta. Sen pituus lännestä itään on huimat 5200 kilometriä, pohjoisesta etelään 2200 kilometriä. Se on maailman suurin islaminuskoinen valtio 237 miljoonalla asukkaallaan.
Islaminuskoa ei kannata kammota. Uskonnosta huolimatta perinteiset tavat elävät Indonesian syrjäisissä kolkissa.
Islam on maltillista. Naiset eivät pukeudu huntuihin. Moniavioisuus on harvinaista.
Eniten uskonto näkyy ramadanin aikaan. Moskeijan kaiutin paasaa öisin. Ramadanin aikaan ravintoloissa on hiljaista.
