Anders Jöranssonin 300 vuotta sitten maalaama taulu on halkeillut ja värit harmaantuneet. Teos on kärsinyt vuosien aikana kokkolalaisen kirkon lämmittämisestä, kuivuudesta ja kosteudesta.
Korservaattori kiinnittää vanhan kirkkotaulun värejä paikoilleen ja puhdistaa siitä samalla likaa pois.
Hän ei entisöi sitä alkuperäiseen kuntoon, eikä maalaa taulua uudelleen. Uutta ei lisätä.
-Konservointi tarkoittaa säilyttämistä. Niin että se säilyy jatkossakin, Tuomio selittää ja näyttää.
Kehyksen päällä on valkoista harsoa, käsintehtyä Japanin paperia, jonka läpi konservaattori levittää sampiliimaa. Liima on keitetty sampikalan uimarakosta, ja se on parasta vanhojen värien kiinnittämiseen.
Lämpölusikan avulla Tuomio saa liiman imeytymään ja kuivumaan paremmin. Lohkeillutkin maalipinta painuu takaisin paikoilleen.
Alkuperäinen maali kestää jälleen vaikka seuraavat 300 vuotta.
-Teoksen ilme jää kuitenkin kuluneeksi.
Laihialainen yksityisyrittäjä työskentelee nyt vähän erilaisessa ympäristössä.
Pohjanmaan museon yläkertaan on koottu näyttely 1600-luvun käsityöläismaalareiden taidonnäytteistä, jotka ovat satoja vuosia olleet esillä pohjalaisissa kirkoissa - ja tulevat olemaan näyttelyn jälkeenkin.
Teokset ovat museolla lainassa sekä näyttelyä että niiden konservointia varten.
Kirkkohallitus on myöntänyt taideteosten käsittelylle avustusta.
-Esineistöä on Laihian kirkosta, Sulvalta, Koivulahdesta, Maksamaalta ja Kokkolan kirkosta, luettelee museon amanuenssi Erkki Salminen.
Näyttelyn aikana ihmiset saavat tutustua myös konservaattorin työhön.
-Työpisteeni on näyttelytilassa. Kävijöiden kanssa olemme käyneet kiinnostavia keskusteluja muun muassa siitä, millainen lopputulos on hyväksyttyä, Tuomio kertoo innostuneesti.
Jos jotain, vanhojen taideteosten konservointi on hidasta, kärsivällisyyttä vaativaa. Yhden teoksen käsittelyyn menee useita viikkoja.
-Hyvä, että menee aikaa. Ehtii ajatella, mikä on teokselle hyväksi. Konservaattorin pitääkin miettiä tulevaisuutta eteenpäin, Tuomio sanoo ja näyttää Koivulahden seurakunnan maalausta ristiinnaulitusta Jeesuksesta.
1800-luvulla taulua on "korjattu" maalaamalla sen päälle. Tuntematon entisöijä on kaventanut muun muassa Kristuksen vyötäröä ja muuttanut taiteilijan maalaamia kasvoja aivan erilaisiksi.
-Konservointi tuli vasta 1900-luvulla, Tuomio huomauttaa.
Kirkollinen näyttely on varsin tummasävyinen. 1600-luvun taiteessa ei väreillä turhia iloteltu.
Keitä nämä kirkkomaalausten "käsityöläismaalarit" oikein olivat?
-Silloin ei ollut taidemaalareita, vaan maalareita, jotka tekivät maalaustöitä kirkkoihin, huonekaluihin ja varakkaiden henkilöiden koteihin, selittää Erkki Salminen.
-He kiersivät työn perässä maasta ja kaupungista toiseen, maalasivat kirkkojen seinät täyteen kuvia.
Kirkkojen seiniltä talonpojat pystyivät seuraamaan raamatun kertomuksia kuvina. Samalla koristemaalaus ja taide levisivät kansan keskuuteen.
-Kirkko oli ensimmäinen paikka, jossa tavallinen kansa tutustui taiteeseen, Salminen kertoo.
Vaurailla perheillä, kuten kauppiailla ja aatelisilla, taidemaalauksia saattoi olla kotona, ainakin muotokuvia itsestä, mutta torpissa seiniä ei koristeltu.
1600-luku oli Suomessa sotien katovuosien ja nälänhädän aikaa. Asukkaita oli noin 400000, ja heistä 90 prosenttia talonpoikia.
-Pohjanmaalla kirkkotaidetta oli runsaasti. Täältä oli hyvät yhteydet Ruotsiin ja monet maalarit tulivatkin sieltä, Salminen kertoo.
Koska kirkot olivat tuohon aikaan puisia, useat niistä ovat palaneet. Pohjanmaan museolla olevat taideteokset ovat vanhimpia, mitä Suomesta löytyy.
Sari Tuomio arvioi, että pohjalaisten kirkkojen taide on kohtuullisessa kunnossa. Vöyrin ja Sulvan kirkon taideteoksia on jo konservoitu aiemmin.
-Olisi hyvä tehdä kuntokartoituksia. Ehjä, puhdas teos säilyy paremmin.
Konservointi nostaa myös teoksen arvoa. Erkki Salminen ei kuitenkaan halua puhua kirkkoteosten rahallisesta arvosta.
-Näiden arvo on kulttuurihistoriallisesti ja taidehistoriallisesti mittaamaton. Nämä esineet ovat ainutkertaisia muistoja 1600-luvulta. Suomessa niitä ei hirveän paljon ole.
